Vuosi ilman Patua

Patuska 10.7.1999 - 18.10.2015

Nyt on mentävä yksin

Kulkee pitää ilman varjoo

Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää

Viimeinen päivä, viimeiset kuvat...

Kaunis, aurinkoinen päivä vuosi sitten. Istun tallissa ja kuulen kaivurin äänen. Itken Patun liinaharjaa vasten ja nappaan hännästä tukon jouhia. Kuulen auton äänen ja isäni tulee talliin sanomaan: on aika. Laitan riimun viimeistä kertaa päähän, talutan hevosen tallin ovelle asti ja riimunnaru viedään kädestäni. Liu'utan kättäni Patun karvaa ja häntäjouhia pitkin ja juoksen sisälle. Sitten kaikki on ohi. Kello 17.02 laitoin Jennalle viestin.

Aika kultaa muistot, niin ne sanovat. Aikaa on kulunut jo paljon, mutta yhä edelleen vaan tekee tosi kipeää miettiä yhteisiä aikoja ja erityisesti tuota päivää tasan vuosi sitten. Aina välillä edelleen itkettää ja Patu on ajatuksissa lähes päivittäin. Oli se vaan upea hevonen.

Mutta elämä jatkuu ja niin sen pitääkin.