Tällä viikolla ollaan jätetty Patun kanssa ratsastus vähemmälle ja keskitytty maastakäsittelyyn, osittain huonojen ja kovien pohjien takia. Patua ei olla oikeastaan ikinä opetettu kunnolla kaikkiin maastakäsittelyn hienouksiin, joten tarkoitus olisi saada siitä vähän parempi siinäkin hommassa. Patu ei esim. osaa kunnolla peruuttaa narua heiluttamalla eikä kunnioita ihmisen tilaa niin hyvin kuin pitäisi. Luopuminenkin on pakko opettaa, sillä herkkujen annossa Patu osaa olla aika rohmu ja välillä suuhun eksyy herkun lisäksi omat sormet. Treeniä vaan, niin hyvä tulee.
Luopumista ollaan pari kertaa jo opeteltu. Luopumisen idea on siis se, että hevonen tajuaa kääntää pään pois ihmisestä eikä hamuile turvallaan ennen palkitsemista. Ainoa ongelma Patun kanssa siinä on, että kun Patu on ensin jonkun aikaa hamuillut kättäni, se päättää napata ihan kunnolla kädestä kiinni. Eihän ne hampaat kauhean kivalta tunnu, mutta ilmeisesti täytyy kestää kipua. Ehkä se on vain merkki siitä, että on korkea aika opettaa Patu luopumaan :D Patu on kuitenkin jo melko iäkäs, eli uusien asioiden oppiminen ei ole ihan niin helppoa kuin nuorempana.
Kunhan saadaan luopuminen kunnolla taottua päähän, sen jälkeen sitten ehdollinen vahviste. Sehän tarkoittaa siis sitä, että esim. ääni tai liike toimii hevoselle merkkinä siitä, että palkinto tulee pian. Sen avulla hevosen palkitsemisessa ei tarvitse olla niin täsmällinen. Kunhan Patu osaa molemmat edellä mainituista asioista, olisi tarkoitus alkaa opetella temppuja! En ole vielä päättänyt mitä aion opettaa, mutta aloitan jostain helposta tempusta, eli esim. johonkin tavaraan koskeminen.
Ehdottakaa kommenttiboksiin joitain kivoja temppuja, joita voisin Patulle opettaa!
Ikiomat naruriimut hommataan toivottavasti lähiaikoina. Varmasti naruriimujen kanssa tulee tehtyä maastakäsittelyä vähän enemmänkin, eikä vain silloin kun ei voi kunnolla ratsastaa pohjien takia. Kursseilla olen päässyt naruriimuihin tutustumaan, ja ne ovatkin ehdottomasti hankintalistalla ykkösenä. Salaisena haaveena olisi myöskin rakentaa agilityesteitä, niin kuin ylläolevassa kuvassa. Patu tykkäsi tuosta hommasta, vaikka alkuun olikin vähän jännää!
Jatkossa pyrin pitämään treenin todella monipuolisena, eli sisältäen koulua, maastoilua, maastakäsittelyä ja silloin tällöin pieniä esteitä. Patu ei kuitenkaan sisimmiltään ole mikään kouluponi, ja jotta Patun mieliala pysyy hyvänä, pitää välillä päästä baanailemaan. Puhumattakaan minusta itsestäni, ainainen tuuppailu käy todellakin hermoille!! Ehkä vaan olen puskaratsastaja.
