Tää on taas tätä. Maailman aktiivisin bloggaaja ilmoittautuu!
Tänään sain vihdoin 9-vuotisen urakan päätökseen, eli peruskoulu on nyt selätetty! Ja kunnialla päästiin läpi. Lukuaineiden keskiarvo oli 8.3, eli tuohon lähilukioon pääsen sisään heittämällä.
Fiilikset peruskoulun loppumisesta on ennen kaikkea sekavat ja todella ristiriitaiset. Kyynel jos toinenkin vuodatettiin tänään ihanien (entisten) luokkakavereiden kanssa hyvästellessä. Pari hyvää kaveria muuttaa toiseen kaupunkiin opiskeluiden perässä, eli tietenkään ei tule nähtyä paljonkaan enää syksyllä. Toivottavasti onnistutaan pitämään yhteyttä muuten vielä pitkään, vaikka yhteinen koulu ei meitä pidäkään enää yhdessä. Mutta kuitenkaan omat syksyn uudet tuulet ei harmita yhtään, vaikka tuleva lukioni onkin ihan yläasteen vieressä :D
Torstaina vietettiin ysien päivää, oli ihan huippukivaa. Ei sitä vielä oikein tajua että se tosiaan on ohi.
Mut joskus viimeinen valo sammuu
Koita muistaa, tää ei oo ikuista
Tulee niin ikävä!!♥
Niin hirveän paljon kaikkea kivaa on tapahtunut Denisen kanssa, että en jaksa kaikesta kertoa niin kovin tarkasti. Meillä on kuitenkin mennyt tosi kivasti, aina paremmin vaan. Koulukisoissa käytiin pyörähtämässä viime viikon sunnuntaina, oma fiilis radasta oli tosi hyvä ja prosentit 58,33%.
Tämänpäiväistä valmennusta on kyllä pakko hehkuttaa ihan erityisesti! Olin pitkästä aikaa yksityisvalmennuksessa, ja tuli kyllä hyvään saumaan nyt. Keskityttiin ihan perustyöhön, joka siis tässä tapauksessa tarkoitti taivutusten kautta takasten jumppailua ja vahvistusta. Oltiin yhdellä ympyrällä oikeastaan koko ajan, pääasiassa keskityttiin avotaivutuksen ajatukseen käynnissä ja ravissa mutta välillä korjaukseksi myös sulku- ja vastataivutusta sekä alkuun ihan selkeitä ristiaskeleita. Denise on vähän luonnostaan jäykähkö, niin noi taivutukset ei ole meille aina kovin helppo nakki. Nykyään tosin tilanne on jo paljon parempi taivutustenkin suhteen, mitä joskus aiemmin. Käynnissä mammalla helposti vähän keittää etenkin jos/kun itse jään vetämään ja puristamaan. Nopeita apuja ja varsinkin apujen hellittämistä mun pitää kehittää vielä paljon.
Denise oli tosi hyvällä ja rennolla asenteella tänään työskentelemässä. Eipä sillä kyllä kauheasti niitä huonoja päiviä ponista johtuen ainakaan ole, ajoittaiset ongelmat johtuu yleensä aina kuskin kärsimättömyydestä jne. kun kaikkea ei vaan voi saada kerralla läpi. Valmentajan silmän alla sitä ei hermojaan oikeastaan menetä, kun valmentaja on aina heti ongelmatilanteissa neuvomassa.
Takaisin aiheeseen! Tänään tosiaan sujui oikein kivasti. Mentiin ravissa pelkästään nöpöhölkkää, koska yhtään reippaammassa ravissa Denise ei vielä kunnolla pysty käyttämään ihan koko kroppaansa oikein. Hitaassa temmossa takajalatkin on mahdollista saada matkaan sieltä ja rungon alle. Avon ajatuksella pyrittiinkin nimenomaan ratsastamaan sisätakajalka mahdollisimman hyvin rungon alle, ja siinä olikin sisäpohkeella ihan mukavasti tekemistä. Ei mikään helppo homma meille kummallekaan. Otettiin ravista pari laukannostoa, nostoja pitäisi kuulemma tehdä enemmän ja erityisesti noista hyvistä hetkistä ravista tai käynnistä. Paranee laukan laatu paljon paremmin nostoilla kuin laukkaamalla monta ympyrää putkeen.
Mulla on istunta muuten aika hyvässä kondiksessa jos sitä vaan jaksaa miettiä, tässä kuvassa on vähän keskivartalon tuki päässyt retkahtamaan :D
Tämmöstä mulla tänään! Nauttikaahan lomasta te, joilla semmoinen on!
(Seuratkaa muuten meidän elämää snäpissä jos kiinnostaa, oon alkanu nyt päivittelemään sinne enemmän heppajuttuja ja muutakin! Löydyn sieltä nimellä ppinjailonaa.)
