Yli-ikäinen ja ylipituinen poniratsastaja?

Allekirjoittanut tunnistaa itsensä otsikosta.

Oon aina tykännyt ratsastaa poneilla mielummin kuin pitkäkaulaisilla, isoliikkeisillä hevosilla. Valitettavasti totuus vaan on se, että 172cm pituutta on parikymmentä senttiä liikaa poneilla ratsastukselle. Multa kuitenkin ponikokoinen otus löytyy tallista, jolla vielä ratsastan päivittäin. Mutta onko se niin paha?

En ole kasvanut pituutta enää yli vuoteen, joten ainakaan tilanne ei tästä enää hirveästi pahene jos nyt en liho ihan kauheasti. Satulan kanssa ei onneksi jalka mene paljoamahalinjan alapuolelle, mutta oon koukussa ilman satulaa ratsastukseen näin talvella varsinkin, joten pakko kestää että mulla välillä jalka nousee pohjetta käyttäessä. Vaikka Denise on vaan 145cm eikä mikään kovin vankka rakenteeltaan, se tuntuu kuitenkin paljon isommalta kuin vaikka tuo naapuritallin forestiponi, joka on Deniseä korkeampi mutta kaposempi.

Onneksi en paina paljoa ja mua ei itseä haittaa pituus, joten eiköhän me pärjätä! No mites sitten tämä toinen seikka että mulla loppuu nyt ponivuodet? No jaa, tällä puskailutasolla sillä ei ole juuri merkitystä kun en ole tähänkään mennessä ikinä kisannut poniratsukoille avoimia luokkia. 

Kesä 2014 ja viimeiset hetket kun pystyin vielä menemään Rullella aktiivisesti...

Poneissa vaan on sitä jotain! Mulla oli tapana sanoa Rullen jälkeen että mulle ei enää ikinä ponia tule, mutta onneksi Denise kuitenkin päätyi mulle.

Vielä toinen kuva ponista ♥

Ps. Meille kuuluu ihan hyvää, Denise viettää vaihteen vuoksi taas talvilomaa kun missään ei pysty menemään. Vuoden vaihtumista odotellessa, palataan asiaan taas ensi vuonna!

Talven touhuiluja

Vitsi että tykkään tästä talvesta! Lumi tuo mukavasti valoisuutta tähän muuten niin pimeään vuodenaikaan, on puhdasta ja kuivaa eikä tämä muutamien asteiden pakkanen haittaa ollenkaan.

Kengätöntä hevosta on myös pohjat suosineet hyvin. Pellolla ja kentällä on ollut oikein hyvä pito, maastossa tiellä on pitänyt vähän etsiskellä tien reunoilta lumisempia kohtia, mutta pystyssä ollaan pysytty. Denise on myös liikkunut oikein hyvin ja mielellään. Tälle tielle taidetaan jäädä siis ainakin talven ajaksi!

Kirjoitin aiemmin syksyllä pienistä ongelmista sileän treeneissä. Ongelmat ovat jatkuneet aina tämän viikon tiistaihin asti, kun päästiin vihdoin valmentajan silmien alle. Useaan kertaan sovitut valmennukset ovat peruuntuneet aina milloin mistäkin syystä. Tällä viikolla vihdoin saatiin valmennus onnistumaan! Kävin tiistaina aamulla tekemässä ruotsin kokeen ja sitten käpsyteltiin maneesille. 

Alkuun oli kyllä meno aivan kamalaa molempien osalta. Denise käveli jäykkänä pötkylänä enkä saanut vaikutettua siihen ollenkaan. En vain ole vaatinut siltä lähellekään tarpeeksi - ajatellut vain, että ehkä se vielä joskus myötää ja pehmenee. Valmentajan ohjeilla vaadin oikeasti aktiivisuutta takaa ja otin kontaktia edestä, ja kappas vain kun homma alkoikin heti toimia. Suusta se oli vielä aluksi hieman hitaan oloinen eikä muutenkaan mitenkään vetreä, mutta se nyt on selvää kun ei olla liikuttu kovin säännöllisesti nyt.

Tehtiinkin kunnon jumppaa. Aluksi irrottelevasti väistöä käynnissä ajatellen isoja askeleita. Sen jälkeen tehtiin hieman sulkuja, takaosakäännöksiä ja laukannostoja. Ja voi vitsi mikä ahaa-elämys tuli suluissa! Ei olla oikeasti ikinä aiemmin tehty Denisen kanssa sulkuja kovin onnistuneesti. Nyt kun sain ajatuksesta kunnolla kiinni ja ratsastin sisäpohkeella taivutusta ja käyntiä tarpeeksi, niin johan vain alkoi Denisekin hieman kokoamaan. Kokoaminen ei Denisen liikkeille ja rakenteelle ole mikään ihan helppo juttu, mutta onneksi voimaa ja kokoamisastetta on silläkin varaa vielä vähäsen kasvattaa - vielä ei kokoamisen fiiliksiä saada muuta kuin satunnaisesti käynnissä. Pitäisi vaan hirveästi työstää noita taivutuksia! Takaosakäännnökset meni ihan jees, liikettä vaan siinäkin eteen eikä takaosaa saa päästää karkuun. 

Laukka ei ollut mitenkään ihmeellistä, tauko kunnon laukkatyöskentelystä näkyy. Loppuravit tuntui superhyvältä, huomasi miten hyvin Denise oli vetristynyt alun ravailuihin verrattuna ja pohjekin oli harvinasen hyvin läpi. 

Vielä parempi fiilis on ollut nyt valmennuksen jälkeisillä koulutreeneillä kotona. Avut on niin hyvin läpi ponilla ja vihdoin saadaan jotain tehtyä kotonakin! Denise on varmasti ollut parempi kuin yhdelläkään kerralla syksyn aikana. 

Postausta kuvittaa peltoilukuvat maanantailta, oli ihan superkivaa (varsinkin Denisen mielestä) päästä ekaa kertaa tänä talvena pellolle.