maanantai 25. tammikuuta 2016

Onnistumisten estevalmennus

Pahoittelut, hukutte varmaan näihin valmennuspostauksiin... Lupaan kyllä postata jostain muustakin ensi kerralla!

Meillä oli eilen toista kertaa ulkopuolinen estevalmennus. Ensimmäisellä kerralla, joka oli joulukuun alkupuolella, tamma oli aika karmea ratsastaa ja sinkoili vaan sinne tänne. Valmentaja olikin suunnitellut tehtävät tälle kerralle sen mukaan, ja Denise yllättikin olemalla tosi kiva! Mitään isojahan me ei olla valmennuksissa menty, eikä varmasti hetkeen tulla menemäänkään. Ensin pitää saada kontrolli pienillä esteillä kuntoon, vaikka esteiden koko ei varsinaisesti ole mikään ongelma.


Aluksi menimme yllä olevassa kuvassa näkyvää v-puomijuttua laukassa ympyrällä molemmat kierrokset läpi. Ympyrästä tuli aika pieni, ja kääntymisen kanssa meinasi olla vähän ongelmia. Käänsin myös ponin kaulan mutkalle heittämällä ulko-ohjan pois käännöksessä, vaikka ponin olisi pitänyt pysyä suunnilleen suorana.

Siirryimme innarille, jossa taisi ensin olla kaksi tai kolme estettä innarivälillä ja esteitä vähitellen lisättiin. Edellisellä kerralla kun olen Denisellä jotain innarivälillä mennyt, vauhti on lähinnä kiihtynyt päätähuimaavaksi viimeistä estettä kohden. Nyt tamma toimi kuitenkin tosi näppärästi! Kaikki kerrat innarilla onnistui oikeastaan ongelmitta, osa kerroista toki laadukkaammin kuin toiset.

Denisen ilme ♥

Olen valmennukseen ja tammaan hirmu tyytyväinen. Valmentajakin sanoi Denisen olleen ihan eri hevonen verrattuna edelliskertaan, nyt se oli tehtävissä "mukana" eikä vaan juossut yli. Laukan laadun kanssa on toki paljon tekemistä vielä, Denise helposti fuskaa esteillä takapäällä eikä ota laukka-askelta kunnolla. Tässä vaiheessa olen kuitenkin tosi tyytyväinen ihan vaan kun vauhti pysyy minun päätettävissä. 



Näitä ulkopuolisia valmennuksia on ilmeisesti jatkossa noin kerran kuussa, ja tarkoitus olisi olla säännöllisesti mukana. Nyt jo olen saanut paljon hyödyllisiä vinkkejä, joista en ole ikinä edes kuullut aiemmin! En malta odottaa kaikkia valmennuksia tässä kevään aikana, treenaamiseen ja kisoihin on niin valtavasti motivaatiota nyt. 

perjantai 22. tammikuuta 2016

Edistysaskeleita

Meillä oli joulukuussa vähän turhan pitkään kouluvalmennustaukoa, joka tietenkin näkyy heti oman istunnan rappeutumisena. Itsenäisesti ratsastaessa ei vain muista ajatella istuntaa, kun keskittyy täysillä vaan siihen miten poni kulkee eikä kukaan huutele kentän laidalla. Tällä hetkellä ratsastan kädet levällään ja istun vinossa. Eniten ärsyttää tuo vinous, sillä se ennen pitkää vinouttaa poninkin. Nämä kaksi virhettä vielä liittyy tavallaan toisiinsa, sillä kun korjaan asetusta sivulle johtavalla sisäkädellä, jätän käden vähän sivulle enkä palauta sitä omalle paikalleen silloin kun kaikki on hyvin. Sivulla oleva käsi taas kääntää koko kropan sisälle... Pitää yrittää parantaa tapoja taas, nyt ollaan onneksi päästy taas vähän säännöllisempään valmentautumisrytmiin.

Tätä haen aina aluksi; nokkaa eteen, alas ja sivulle. Pitää tuo jalustinpituus kyllä myös tarkistaa näköjään, se ei ainakaan auta siihen vinouden korjaamiseen...
(kuvat on keskiviikon kotitreeneistä)


Eilen meillä oli kouluvalmennus, -25 asteen pakkasesta huolimatta. Maneesissa ei onneksi tullut niin kylmä kuin jos ulkona olisi mennyt, ilma ei liiku neljän seinän sisällä yhtään vaikka tuo maneesi ihan yhtä kylmä onkin kuin ulkoilma. Ja kyllä kannatti lähteä valmennukseen! Denise oli hirmuisen kevyt ja mukava ratsastaa. Pakkasen takia mentiin ilman satulaa, kun niin on itselle lämpöisempi. Meillä oli maneesissa muutamat ravipuomit, joiden tarkoituksena oli suurentaa ravia ja aktivoida takajalkoja kuitenkaan vauhtia koventamatta. Puomit auttoi myös hevosta venyttämään ylälinjaa vielä paremmin. Se sujui ihan hyvin. Denisellä on pienempi ravi kuin muilla valkassa olleilla hevosilla, ja se tuotti meille vähän lisähaastetta. 


Lopuksi otettiin vielä molemmat laukat läpi valmentajan silmän alla ympyrällä vaan. Laukan kanssa on vielä matkaa siihen pisteeseen, että laukka pyörisi kunnolla ja olisi tasapainossa. Sitä kohti mennään kuitenkin koko ajan. 

Denisen ratsastettavuudesta mainitsinkin jo vähän edellisessä postauksessa, ja siitä on ollut kyllä valmentajankin kanssa puhetta. Yhteistyö pelaa meillä jo sen verran hyvin, että pääsen jo vaatimaan muutakin kuin vain rentoutta (vaikka rentoutta pitää edelleen vaalia koko ajan, se on kaikista tärkein). Nyt kun kuitenkin niitä hetkiä, kun katsomme toisiamme yläkautta silmiin, tulee aina vaan vähemmän, voin vaatia enemmän asetusta ja taivutusta läpi. Kotiläksynä meillä onkin ollut, että en saa enää sallia sitä pää suorana hölkyttelyä, vaan tilanne pitää korjata heti.



Sääli, että saadaan valmennuksista niin harvoin mitään materiaala. Siellä ne parhaat hetken yleensä tulee, kun ei sählää itse mitään omaa. Minä ainakin huomaan olevani paljon hätiköivämpi yksin ratsastaessa, kun valmennuksissa taas odotan valmentajan korjaamisohjeita. 

Pieni video vielä keskiviikon treeneistä

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Puoli vuotta Deniseä


6 kuukautta on kulunut Denisen saapumisesta uudeksi treenikaverikseni. Toistan varmaan itseäni, mutta kylläpä onkin aika mennyt nopeasti! Niin paljon on jo ehtinyt tapahtua, mutta onneksi enemmän on edessä päin.

Vaikka tuntui, että Denise oli alussakin niin kiva ja rauhallinen, niin on se kyllä rauhoittunut kovasti kaikin puolin kun tunnetaan toisemme kunnolla ja paikka on sille ihan tuttu. Ekoina viikkoina oli takasuojien laittokin joskus aika mielenkiintoista :D

Ratsastaessakin muutosta on tullut kovasti. Oikeastaan alan nyt vasta pystyä edes ratsastamaan tammaa kunnolla. Sehän on ollut lähinnä vaan sitä rentouden tavoittelua.


Näiden kuukausien jälkeen minusta tuntuu, että nyt olen löytänyt jotain tosi hienoa. Toivottavasti yhteinen matka jatkuu vielä monta puolivuotista eteenpäin.

Tilanne tänään. Näytän karmean isolta Denisen selässä noissa toppavaatteissa :D

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Kuvia ratsastuskouluajoilta

Eksyin tänään selailemaan vanhoja kuvia tunneiltani Kiviharjussa, ja pakko sanoa että onneksi niiltä ajoilta on kehitytty! Olen oppinut oikeasti ratsastamaan vasta tämän hetkisen valmentajani opetuksessa. Kiviharjussakin toki jotain opin, mutta lähinnä vaan niitä perusteita. Aloitin valmentajani opetuksessa keväällä 2013, eli n. vuoden kävin sekä Kiviharjussa tunneilla että kotona valmennuksissa.

Jostain syystä kuvia oli eniten tuosta mustasta Lady-ponista, kun sillä tykkäsin eniten mennä.

kesä 2011

syksy 2012

syksy 2012

talvi/kevät 2013

kevät 2013

kesä 2013

kesä 2013

syksy 2013 (tässä vaiheessa nähtävästi hylkäsin turvaliivin... :D)

kevät 2014

kevät 2014

kevät 2014 ♥

kevät/kesä 2014, eka kerta kun Ladyn kanssa homma toimi jotenkin

kesä 2014

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vuosi 2015 pikakelauksella

Tammikuussa...
-treenailtiin Patun kanssa, heppa tuntui kivalta
-pompittiin ekat yhteiset pikkuesteet hyvällä menestyksellä
-hyppäsin lainaponilla ja päädyin maneesin hiekalle






Helmikuussa...
-liikuttelin Patua aika vähän huonojen pohjien takia
-hiihtolomakursseiltiin Patun kanssa


Maaliskuussa...
-tilasin Patulle naruriimun ja tutustuimme maastakäsittelyn maailmaan enemmän
-otettiin kotosalla pari pikkuhyppyä



Huhtikuussa...
-valmentauduttiin kotikentällä Patun kanssa koulua sekä esteitä
-Patun oikean etusen hankoside pamahti

Se oli niin hieno hevonen ♥


Toukokuussa...
-kävin silloin tällöin tunneilla läheisellä ratsastuskoululla


Kesäkuussa...
-koeratsastin Denisen
-leireilin Metsäpirtissä 



Vaikki ♥

Heinäkuussa...
-kävin yhä tunneilla välillä
-lähitallilla oli kolmen lajin kisat, joihin osallistuin lainaponilla
-Denise saapui kotiin ja tutustuimme pikku hiljaa toisiimme




Eka valmennus

Elokuussa...
-hypättiin ekaa kertaa kunnolla
-oltiin estevalmennuksessa
-käytiin mökillä uimassa




Syyskuussa...
-treenailtiin itsenäisesti sekä valmennuksissa, meno alkoi tuntua sileällä ihan hyvältä pätkittäin
-käytiin ensimmäisissä yhteisissä kisoissa


© Tytti K. 

Lokakuussa...
-baanailtiin sänkkärillä
-vietin ehkä elämäni pahimmat kaksi viikkoa Patun ollessa tosi kipeä
-sanoin Patulle viimeiset heipat
-minileireiltiin Denisen kanssa syyslomalla




Marraskuussa...
-koulutreenit sujui ajoittain tosi hyvin, joskus taas meni koko homma tappeluksi



Joulukuussa...
-uskaltauduttiin ekaan ulkopuolisen valmentajan estevalmennukseen
-kotitreenit sujui tosi kivasti


2015 oli varmasti paras vuosi ikinä ratsastuksen kannalta minulle. Patun saikkuillessa pääsin menemään paljon muilla hevosilla, ja nyt Denisen kanssa olen oppinut tosi paljon. Mieltä varjosti Patun lähtö, mutta vastapainoksi Denisen saapuminen elämääni oli ihan mahtavaa. Iloineen ja suruineen, kiitos 2015! Nyt katseet kohti vielä parempaa vuotta 2016,