Tänään oli tarkoitus ottaa vähän isompia hyppyjä jumppasarjan päätteeksi ja siinä keskittyä vähän korjaamaan istuntaa. Istunnassa ei loppujen lopuksi kovin suuria virheitä ollut, mä saan miettiä että nousen esteen jälkeen vähän nopeammin pystyyn enkä jää makaamaan kaulalle alastulossa. Lisäksi oli vielä jumppiksen jälkeen diagonaalilinjalla pysty ja sen jälkeen pitkällä sivulla okseri, joita molempia korotettiin loppua kohden.
Denise oli oikein kivalla tuulella. Sileän verkassa se oli ehdottomasti parhaimman tuntuinen mitä pitkään aikaan, varmaankin sen takia kun oon jaksanut nyt kotonakin vähän useammin taivutella käynnissä kunnolla asiat läpi enkä vaan puskaillut. Hypyt lähti sujumaan ihan kivasti, pieniä jännitysmomentteja aiheutti tuulisen sään takia rämisevä maneesi. Yhdestä kulmasta meinattiinkin pari kertaa lähteä aika haipakkaa pakoon. Laukat ei kovin hyvin vaihtunut, mutta muutaman kerran kyllä saatiin nekin onnistumaan. Paikat sopi ihan jees ja Denise pyrki esteelle kivasti, mutta vauhti ei kuitenkaan ollut ihan mahdoton.
Kärsin edelleen pienestä rimakauhusta. Denise leijuu helposti vaikka minkä kokoisten esteiden yli eikä mullakaan varsinaisesti muuta ongelmaa ole kuin pään sisällä. Jotenkin alkaa vaan aina hirvittää kun pitäisi lähestyä vaikka 80 cm pystyä ilman mitään apuestettä sitä ennen! Jumppiksen perässä korkeus ei tunnu niin pahalta, kun paikka osuu varmasti. Ehkä mun rimakauhu hiljalleen tästä helpottaa, vaikka toisaalta mulla ei ole mitään hinkua mennä kisoissakaan enää yli 70cm luokkia niin sen kannalta ei kyllä haittaa vaikka isommat hypyt vähän jännittäisikin.
On kyllä kiva kun ollaan löydetty näin hyvä ja meille sopiva valmentaja esteille. Meidän pitkäaikainen kouluvalmentaja (joka on mua opettanut jo Rullenkin kanssa) on meitä kyllä esteilläkin neuvonut, mutta hän ei ole mikään varsinainen estevalmentaja, joten kattavammin saadaan eväitä esteille tältä valkulta. Kouluvalmentajaksi en edes harkitse ketään muuta kuin tuota omaa.
On mulla vaan niin huippu poni!
