Aloitin kisaamisen pienimuotoisesti loppuvuodesta 2011, joten tänä vuonna on jo seitsemäs kisakauteni. Aluksi kisaaminen oli mielestäni tosi jännittävää ja voin usein vähän huonosti kisoja edeltävänä iltana ja kisapäivän aamuna. Jännitys on hiljakseen laantunut ja nykyään en jännitä kisoja juuri ollenkaan, en ainakaan samalla tavalla pelonsekaisesti kuin aloittaessani.
En ole ikinä kilpaillut "tosissaan" kovin tavoitteellisesti, aina ollaan hevosesta riippumatta lähdetty vaan tsekkaamaan, millä tasolla sitä nyt mennään tai vaan hakemaan kokemusta ja kivoja fiiliksiä. Oman talliporukan kanssa kisoissa on aina erityinen tiimihenki, kaikki kannustaa toisiaan. Kummoista menestystä, mainetta ja kunniaa ei ole minulle koskaan tullut, Rullen kanssa koulukisoista napsittiin kyllä ruusukkeita tasaisilla radoilla heC:stä. Ikinä en ole haaveillut korkeammalla kuin 1-tasolla kisaamisesta, kun tätä hommaa olen aina tehnyt vaan omaksi iloksi.
Talven aikana kuitenkin se "oma ilo" tuntui kadonneen ja olin tällä kaudella kisaamassa lähinnä muiden painostuksesta. Siinä ei varmaan ole mitään järkeä, vai onko? Onneksi usein keväisin valon ja lämmön lisääntyessä myös motivaatio kaikkea tekemistä kohtaan kasvaa, ja tällä hetkellä odotan jopa innolla kauden ensimmäisiä kisoja, jotka ovat hieman alle kuukauden päästä. Kunhan päästään kunnolla treenaamisen makuun kentän sulaessa, tuntuu kisaaminenkin taas varmasti ihan kivalta. Mitään paineita en aio kuitenkaan kisaamisesta ottaa. Me ei olla Denisen kanssa mikään kisaratsukko eikä meistä sellaista tule - kisataan pikkuluokkia fiiliksen mukaan.
Viime kauteen mahtui monia kivoja ratoja niin esteillä kuin koulussa, myös muutama ruusuke. Ennen kaikkea jäi itselle hyvä fiilis, ja samaan pyrin tälläkin kaudella. Ei muuta kuin kisoja kohti vaan! Palataan vielä viime kauden kisatunnelmiin kuvien merkeissä.
