Fiilistelyä kotikentällä

Denisen selässä olo alkaa tuntua niin kotoisalta jo. Kun viime viikolla tuli ratsasteltua paljon muita vieraampia hevosia, tuntui todella ihanalta palata sen tutun ja turvallisen tamman selkään. Ollaankin päästy onneksi taas säännölliseen liikutusrytmiin takaisin. Ihan liian pitkään on Denise saanut vain lomailla... Onneksi Denisellä ei nouse päähän vapaat laisinkaan, vaan se on ihan samanlainen ratsastaa, oli viikko vapaata välissä tai ei. Pientä jäykkyyttä on toki luonnollisesti aina pidempien vapaiden jälkeen huomattavissa, ja sitä ponin vatsanympäryksen kasvua.

Vinoturpa :D

Denise on tuntunut kerta kaikkiaan tosi hyvältä nyt! Sisäpohkeelle se on ollut vähän hidas, mutta muuten todella kiva. Tahdin säilymisen kanssahan meillä ei ole varsinaisesti enää mitään ongelmia, mitä alussa tuppasi olemaan. Laukkakin on jo paremmassa kondiksessa. Pitäisi itse vaan muistaa pitää ohjat kädessä ja ratsastaa sisäpohkeella laukassakin kunnolla. Tänään onnistuin siinä ihan hyvin, ja laukka tuntui aika kivalta hetkittäin! Deniselle ei laukka ole ihan se kaikista vahvin askellaji, vaan meinaa välillä jäädä nelitahtiseksi.

♥ on se hieno!

Meillä on toiset yhteiset koulukisat maaliskuun puolen välin paikkeilla, ja tällä hetkellä olen oikeastaan ihan luottavaisin mielin lähdössä radalle. Kisat on meille tutussa maneesissa, joka toivon mukaan vähän edesauttaisi rauhoittumista radalla. Ei se kisaaminen ala sujua jos ikinä ei käydä kisoissa, joten toivon mukaan päästäisiin kevään aikana edes muutamissa kisoissa käymään.

Apassionata 2016

Kävin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa Apassionatan. Oli kyllä ehdottomasti koko rahan arvoista. Hevoset oli tosi hienoja ja hyvin koulutettuja. Itse tarinan juonta en oikeastaan seurannut, mutta nimi oli Peilin lumous. Vaikka tuo kesti yhteensä kaksi tuntia, aika kului nopeasti hevosia ihaillen ja kuvia räpsien. Erityisesti ilahdutti katsoa, kuinka mielellään hevoset näytti tekevän työnsä ja pari kertaa näin niille annettavan namiakin. Se on kyllä minulle ihan ykkösasia. 

Mitään loisto-otoksia ei minun kuvaustaidoilla ja -kalustolla syntynyt, ja muistikortiltakin meinasi tila loppua kesken, mutta joitakin ihan hyviä kuvia kyllä sain laitettavaksi näytille. Rakeisiahan nämä on, kun tuossa putkessa ei valovoimaa meinannut tuohon halliin riittää.

Näin myös paikan päällä viimekesäisen leirikaverin, oli niin kiva vaihtaa kuulumisia näin 7 kuukauden jälkeen! Horse Fairissa toivottavasti nähdään taas muutaman leiriläisen kanssa. 

Otin myös pari pätkää videota kun kyllästyin heilahtaviin kuviin, joten nopeasti muokkasin pienen koosteen näytöksestä.