Mulla on ihan valtava treenimotivaatio! Eilen saatiin huippuhyviä pätkiä koulutreeneissä ja tänään hypyt meni paljon odotettua paremmin.
Eilen koin laukassa ahaa-elämyksen. Olosuhteiden pakosta (jäätikkö alkoi) laukkasin noin 10 metrin voltilla, ja pyysin pitkälle sivulle laukkaa eteen. Kerrankin tamma pyöritti laukkaa takaa Deniseksi tosi hyvin! Tunsin oikein kun se vastasi sisäpohkeen pyyntöön toivotulla tavalla. Sain laukkaa vielä lyhennettyäkin ilman ravirikkoa, ja se jos joku tuntui jo ihan joltain muulta kuin Deniseltä. Tuon fiiliksen saavuttamiseen pitää ehdottomasti pyrkiä jatkossakin.
Sitten tämän päivän hyppyihin! Verkaksi hypättiin innarivälillä puomeja ja ristikkoa, ja muuten keskityttiin kolmen askeleen linjaan.
Denise tuntui alkuun jopa tahmealta enkä saanut hyviä lähestymisiä laukan uupumisen takia. Muutaman toiston jälkeen tammakin pikkuhiljaa tajusi että hei, mehän hypätään ja tuntui tosi hyvältä! Linjan välissä sain antaa vain laukan sujua, tänään Denise ei ollut menossa täysiä niin ei tarvinut juuri jarrutella.
Ehkä me uskaltaudutaan esteradoillekin pian! Denise on varmaan ainoa hevonen, jonka kanssa mua ei esteet jännitä yhtään ja homma on oikeasti kivaa. Eniten esteillä jännittää kiellot, ja Denise ei niitä onneksi harrasta niin ei tarvi hätäillä.
Ponin omistaja eli Milla kävi moikkailemassa meitä keskiviikkona. Milla kävi Denisen kyydissäkin, ja oli kyllä kiva nähdä poni omistajansa ratsastamana. Meno näytti oikein kivalta ja Denise tyytyväiseltä :)
Lauantaina 12.3 koitti kauden ensimmäiset kisat, ja samalla minun ja Denisen toiset yhteiset kisat. Kisat järjesti uusi kotiseurani, ja kisapaikka oli meille ennestään ihan tuttu. Se toi tiettyä varmuutta kaikkeen toimimiseen kisoissa.
Verryttely tapahtui maneesissa 4-5 ratsukon ryhmissä, ja lisäksi oli mahdollisuus verrytellä maneesin taakse pellolle auratulla alueella. Pellon pohja oli vähän liukas, mutta hokillisella hevosella siinä pystyi menemään käynnin ja ravin läpi ihan ongelmitta. Denise oli superkiva ulkona verkassa! Voi kun saisi joskus samanlaisen fiiliksen radallekin. Ajoittain se jäi vähän jopa pohkeen taakse, mikä ei oikeastaan kyllä häirinnyt sillä se on tuon tapauksen kohdalla ihan positiivistakin. Maneesiverkassa sitten pakka aika lailla levisi, Denise tajusi yhtäkkiä että rakas ihana Rytty ei ollutkaan muiden hevosten mukana ja lähinnä huuteli ja kipitti alta. Ulkona sillä ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa vaikka sitä Ryttyä ei näkynytkään, että en tiedä sitten mikä maneesissa oli niin kamalaa.
Sain homman vielä suunnilleen läjään parin ratsukon aikana ulkona vuoroa odotellessamme, mutta suorituksen alkaessa maneesissa ratsastettavuus katosi kyllä ihan täysin. Deniseä ei pätkän vertaa kiinnostanut mitä minä siellä kyydissä tein, lähinnä se olisi halunnut juosta täysiä ovesta ulos. Vaikka me muuten ollaan kehitytty paljonkin viime syksyn kisoista, niin Denisen läheisriippuvuus on kyllä mennyt moninkerroin pahemmaksi. Asialle olisi pakko tehdä jotain, koska tuo jos joku on todella ärsyttävää. Luulen vähän että Deniselle oli parempi asua isolla tallilla, nyt se on niin kovasti kiintynyt pieneen "laumaansa", että jos hetkeksikin joutuu eroon on se jo maailmanloppu. Varmasti se tuosta helpottaisi jos sen veisi useammin tilanteisiin, jossa on vaan pakko selvitä yksin.
No, takaisin aiheeseen. Pillin viheltäessä pieni hätähousu oli jotenkin hallinnassa, ja ei muu auttanut kuin aloittaa rata. Alkutervehdys oli ihan ok, linja oli melko suora ja numerona 6,5. Keskiympyrät ja täyskaarrot ratsastin huonosti liian pieniksi ja asetus olisi saanut olla selkeämpi, numerot 5-6. Pysähdys L:ssä oli tasan, mutta peruutus vinoon ja liian monta askelta, numero 6. Ensimmäinen temponlisäys laukattiin melko pitkälle kokonaan kun en laukkaa saanut otettua millään alas, siitä huolimatta numero oli 4,5 jota kyllä vähän ihmettelen. Toinen temponlisäys menikin paljon paremmin (ovelle päin), numerona 7,5 ja kommenttina hyvät siirtymiset. Keskikäynti oli vähän hätäistä muutamien hirnahdusten kera, olisin saanut itse rentoutua paremmin liikkeeseen ja käsi myödätä. Ensimmäinen laukannosto oli ihan hyvä, mutta laukka oli todella jännittynyttä ja nelitahtista. Olisin saanut antaa laukan edetä paremmin, tosin ei se laukka pyöri jännittyneenä kuitenkaan vaikka kuinka kovaa menisi. Oikealle laukannosto oli täsmällinen, ympyrällä asetus olisi saanut olla tasaisempi. Laukoista numeroina tasaisesti 6 tai 6,5. Lopputervehdys meni ihan sujuvasti, numerona 6,5.
Alakerran kommentteina oli vielä "Hevonen kovin jännittynyt, Ryhdikäs perusistunta, Aseta/taivuta huolellisemmin kaarevat urat, ratsasta ympyrät isommiksi". Prosentteja kertyi siis lopulta 61,36% ja jäimme jaetulle 7. sijalle 13 ratsukosta, vaikkakin vain pisteen erolla neljänteen. Tietenkin tärkeintä oli että oma fiilis oli hyvä! Vaikka en saanut lähellekään samaa fiilistä kuin verkassa, saatiin kuitenkin ihan siisti ja melkein rikkeetön rata. On se vaan niin hieno ja kiva tamma ♥
Laittakaa videosta äänet pois jos ette jaksa kuunnella Denisen epätoivoista huutoa... :D
Hokkiaikana ottaa aina riskin tarhatessaan hevosia laumassa. Meillä ei onneksi ole koskaan hevoset pahemmin potkineet toisiaan, mutta aina voi tulla jotain pientä kränää ja haavereita sattua.
Näin Deniselle nähtävästi oli käynyt torstai-iltana, ja pientä impparia se oikeaan takaseen kehitti viileästä säästä huolimatta. Tamma kuitenkin liikkui koko ajan puhtaasti, mutta jalka turposi selkeästi ja oli vähän lämmin. Ei siinä muuten olisi niin suurta hätää ollut, mutta meidän oli tarkoitus lähteä heti alkuviikosta leireilemään ja sinne halusin Denisen ehdottomasti olevan käyttökunnossa. Mutta tosiaan kun tamma ei ollut epäpuhdas, niin uskalsin sitä viikonlopun aikana liikutella ja liikkeessä nesteet lähtikin häviämään pikkuhiljaa. Näyttäisi siis siltä, että säikähdyksellä selvittiin! Sen riskin olen valmis ottamaan että noita sattuu - lauma on kuitenkin aina lauma.
Maanantaina jalka näytti ihan hyvältä, niin uskalsin Denisen ottaa ensimmäiselle koulutunnille, jossa keskityimme lähinnä avotaivutuksiin. Denisen kanssa ei olla oikeastaan pahemmin tehty avoja tai muita taivutuksia, joten ollaan tosi alkutekijöissä vielä noissa hommissa. Taivutukset on kyllä tosi hyvää jumppaa ja auttaa moniin ongelmiin, joten pitäisi ottaa niitä kotitreeneihinkin useammin työn alle.
Oikeaan kierrokseen saatiin käynnissä pari hyvää pätkää, ja yllättäen ravissa homma itse asiassa toimi vielä paljon paremmin. Vasempaan kierrokseen Denisellä keitti vähän yli, kun se pari kertaa säikähti maneesin räystäiltä putoavia jääpuikkoja. Pariin hyvään askeleeseen sitten jätettiin homma, ja ravailin vielä tamman rennoksi.
Iltapäivällä käytiin pellolla rallittelemassa, ja otin Denisen sinnekin kun arkailen vähän vieraammilla hepoilla baanailua :D
Tamma on tosissaan!
Tiistaina aamusta pulkkailtiin hepoilla, ja toinen tunti oli kouluratatreeniä. Kisoista taisi olla puhettakin jo, mutta mennään reilu viikon päästä kisoissa Helppo C:2 ja mentiin nyt ensimmäistä kertaa rata läpi kokonaisuudessaan, ja vielä valmentajan silmän alla. Deniseä kauhistutti hirveästi ajatus maneesiin yksin jäämisestä, mutta selvittiin kuitenkin rata ihan kunnialla läpi. Tamma oli toki vähän jännittynyt, mikä näkyi liikkeen sipsutuksessa, mutta mitään sen kummempia ongelmia ei ollut. Lisäykset ei kunnolla irtoa ja laukannostot on vähän hitaita, niitä pitää vielä treenata kotona. Loppuradasta Denise malttoi rentoutuakin jo vähän, ja rentouteen pitääkin ehdottomasti pyrkiä kisoissa.
Keskiviikkona oli vuorossa vielä estetunti. Hypättiin linjoja ja erilaisia kaarevia teitä, lopussa myös paria eri rataa. Meiltä puuttuu taas hyppyrutiinia, kun estevalmennuksia on nyt jäänyt väliin ja kotikentän pohja ei ihan esteisiin sovellu näin talvella, joten meno oli vähän vallattomampaa taas. Laukka pitäisi saada rullaamaan ja pää alemmas, siinä ne suurimmat kompastuskivet ovatkin. Itse tulee kiskottua laukkaa ihan liikaa taakse, kun sen pitäisi kuitenkin edetä mutta vauhdin pysyä maltillisena. Tuonkin itse tajusi vasta videolta katsoessa jälkeen päin, että eihän se laukka oikeasti etene mihinkään. Vauhti kun tuntuu paljon kovemmalta mitä näyttää! Eiköhän se siitä kun päästään taas keväällä hyppäämään enemmän.
Leirillä oli taas ihan hirmuisen kivaa ja tekemistä riitti. On kyllä luksusta että pääsee leirille muulloinkin kuin kesällä!
