Alamäkeä

Alkuviikosta kaikki oli vielä poikkeuksellisen hyvin. Patun kanssa kehitys tuntui olevan nousussa koko ajan, ja vain nautin sillä ratsastuksesta. Sieltä pilvilinnoista kuitenkin tipahdettiin aika nopeasti, kun torstai-iltana oikea etunen oli normaalia lämpöisempi ja vähän turvonnut. Sama jalka, josta meni hankoside vajaa neljä vuotta sitten.

Äkkiä vaan kylmää jalkaan, samoin perjantaina ja koko viikonlopun useita kertoja. Ei Patu onneksi vaikuta mitenkään kipeältä eikä käynnissä ainakaan onnu yhtään, ravia ei olla katsottu. Toivottavasti siellä ei olisi mitään kovin pahasti rikki, vaikka sekin on tietenkin mahdollista. Nyt vaan toivotaan parasta. Ja kylmäillään.

Ehkä tämä tästä. Oma fiilis on pysynyt yllättävän hyvänä, vaikka välillä epätoivo uhkaa iskeä. Patu jaksaa silti aina piristää. Tärkeää on nyt, että tamma saadaan kuntoon vaikka ikävä selkään on jo kova (varsinkin näitä kuvia katsoessa).

Tuli nyt melko kuvapainoitteinen postaus, kun julkaisemattomia kuvia on kertynyt aika runsaasti pahan päivän varalle. Nyt kun ei ratsatuskuulumisia juuri ole/tule, niin voisin toteuttaa joitakin erikoispostauksia, eli ehdotuksia otetaan vastaan! Tietysti minulla on blogiin intoa juuri silloin, kun Patu saikkuilee... :D

Estetunti kotikentällä

Normaalisti meillä on viikoittain kouluvalmennus omalla kentällä, mutta tällä kertaa päätettiin ottaa mukaan (pienet) esteet. Tosiaan jos joku ei tiennyt niin Patulla on ollut molemmissa etujaloissa jännevammat, jonka takia hyppäämistä on syytä rajoittaa aika lailla maahankaivettuihin esteisiin. Patu kuitenkin tykkää todella kovasti hypätä, joten mielenvirkistykseksi on kiva silloin tällöin hypelläkin vähän! Ei sitä tiedä vaikka joskus eksyttäisiin kisoihinkin hyppäämään ristikkoluokka :)

tältä päivältä ei ole kuin videomateriaalia, mutta tässä edelliseltä itsenäiseltä hyppykerralta yksi kuva

Hypättiin tunnilla neljää eri estettä, jotka pikku hiljaa yhdistettiin pieneksi radaksi. Radassa ensimmäisenä oli ristikko aluksi ravilähestymisellä ja myöhemmin tultiin se myös laukassa. Sen jälkeen päädyn kautta laukassa pienelle pystylle, joka oli keskihalkaisijalinjalla vähän vinosti. Siinä oli tarkoitus saada laukka vaihtumaan. Sen jälkeen taas päädyn ja uran kautta toiselle ristikolle, taas laukanvaihto ja viimeinen pysty.
 Patu oli tänään huomattavasti paremmin avuilla kuin edellisillä hyppykerroilla. Kunnon ohjastuntuma auttaa yllättävän paljon asiaa, kun pystyy reagoimaan ajoissa. Pitäisi vielä muistaa myödätä hypyissä kunnolla varsinkin kun on vähän kovempi kuolain ja olla katkaisematta laukkaa kaarteissa kiskomalla sisäohjasta. Paljon korjattavaa löytyy vielä, mutta minulle jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis kolmanneksi estetunniksi Patulla.

Taitaa ollakin ensimmäinen kerta kun tänne blogiin laitan videota meidän hypyistä :D

linkki videoon

Patu on oikeasti omaan makuuni ihan täydellinen hypättävä. Siltä löytyy tosi kivasti intoa ja moottoria esteille, se osaa katsoa itse paikat hyvin eikä tarvitse pelätä kieltoja. Patun hyppyihin on myös helppo päästä mukaan ja useimmiten huomaan mistä kohtaa se aikoo ponnistaa. Tarvitaan vielä aika paljon rutiinia hyppyihin että tahti olisi vähän tasaisempi, mutta tietenkään liikaa ja liian usein ei uskalla hyppyjä ottaa. Ei tuolla selässä voi kun nauttia ja yhtyä Patun intoon, on se vaan niin onnessaan aina päästessään tykittämään esteille :)

Maastakäsittelyn alkeita

Hyvää alkavaa kevättä kaikille!

Hetki sitten meiltä lähti Scanarabille tilaus, nimittäin hankittiin vihdoin meille naruriimut ja niihin köysi! Riimujen väri ei ollut vaikeaa valita, Patulla on muutenkin paljon vihreän sävyisiä tavaroita eli limenvihreät riimut oli pakko ottaa. Köyden väri olikin vaikea valinta, päädyin lopulta ruskea-harmaaseen köyteen. En tiedä mitä niin suurta merkitystä noilla väreillä on, että aiheuttaa melkein päänsärkyä saada päätös aikaan... :D

Heti kun riimut tuli postista, kokeilin niitä Patun päähän mutta torstaina otettiin kunnollisia maastakäsittelykuvia. Mietin kauan myös riimujen kokoa, lähinnä että otanko koon m vai koon l. Otin onneksi ensimmäisenä mainitun, sillä tuo on Patulle tosi hyvän kokoinen!

Patua ei ole elämänsä aikana käsittääkseni kovin paljoa käsitelty maasta ihan näin virallisesti, mutta on se kuitenkin tosi fiksu eikä tee mitään typerää. Meillä on perusasioissa vielä hyvinkin paljon hiomista, mm. ihan peruutusmerkissäkin. Olisi kyllä jo vähän liian tylsää jos olisi jo täydellinen hevonen eikä olisi paljoa uutta opetettavaa, joten olen tyytyväinen että minulla on juuri Patu. Eihän sille tässä iässä enää ihan hirveästi saa opetettua, mutta varmasti kaiken mitä tarvitaan. Ratsastuksen edelle maastakäsittely ei mene, vaan lähinnä rinnalle.

Useimmiten Patu jännittää uusia asioita/esineitä kovasti, mutta nyt se oli yllättävän suvaitsevaisella tuulella eikä edes (niin hurjan pelottava) kahdesta esteestä muodostunut kuja aiheuttanut kovin paljoa ihmetystä! Muovipusseista ja raipasta tehtyä "vappuhuiskaa" tamma vähän katsoi, ja ilmeestä huomasi kyllä ettei se ollut kovin luottavainen sitä kohtaan. Antoi kuitenkin minun koskea sillä ihan joka paikkaan väistämättä. Tällaiset harjoitukset tekee Patulle hyvää, kun maastossakin kyttäilee vähän kaikenlaista.

Lopuksi kokeilin vielä tehdä seuraamisharjoitusta. Patu seurasi minua ihan hyvin, pari kertaa joku muu asia kiinnosi vähän enemmän kuten kakkakasa tai puupölkky :D Sain pitkästä aikaa vähän videomateriaalia, laitan sitä nyt teillekin nähtäväksi. On kiva sitten myöhemmin itsenikin katsoa jos/kun edistystä tapahtuu!

Hiihtolomakurssi, maanantai

Maanantaina olisin muuten saanut nukkua aika pitkään, mutta heräsin ajoissa leipomaan kakkua kun silloin muutama viikko sitten tipuin kyseisen tallin ponilta. Toinen kurssipäivä alkoi myös kymmeneltä, ja ensimmäiseksi hain Patun sisälle. Minun tuntini alkoi puoli yhdeltätoista, eli minulla oli puoli tuntia aikaa laittaa Patu kuntoon. Se oli onneksi päässyt ulos aamuksi.

Tänään olikin vuorossa odotettu estetunti, jee! Verkattiin hevosia ensin käynnissä ja ravissa. Patu oli ihan ok, kyllä se selvästi aavisti jotain siitä että esteet oli maneesissa. Otettiin verryttelyyn mukaan myös laukkaa sekä puomeja. En kyllä käsitä, miten joku voi innostua niin paljon pelkistä laukkapuomeista :D Pitää varmaan ottaa nyt, kun kenttä sulaisi niin treeneihin useammin mukaan puomit (ja ehkä esteetkin), niin ehkä ne ei sitten olisi niin iso numero ja hallittavuus saattaisi säilyä. 

Aluksi tehtävänä oli kahden puomin linja, joiden väliin tuli vielä voltti ja voltilla oli puomi. Linjan puomit nousi myös myöhemmin esteiksi. Ensin tultiin ensimmäinen puomi laukassa, siirrettiin voltille raviin ja nostettiin laukka taas seuraavalle puomille. Siirtymiset meni vähän niin ja näin, jarru ei oikein toiminut ja sitten taas nostossa Patu vain kiihdytti järkyttävälle kiitoraville ja nosti laukan vasta puomin jälkeen :D 

Eihän se ole yhtään innostuneen näköinen :D

Tunnin lopuksi hypättiin rata, mutta sitä ennen käytiin kaikki radan tehtävät läpi yksitellen. Tuo edellämainittu linja oli yksi radan tehtävistä. Seuraavaksi otettiin vasempaan kierrokseen ympyrällä (ei nyt ihan ympyrä, tiestä tuli enemmän neliömäinen) oleva pieni pysty. Se meni ihan hyvin, käännös esteelle oli aika tiukka joten oli vähän kiire suoristaa ajoissa. Aloin kuitenkin saada Patuun paremman otteen kun otin ohjat kunnolla käteen, miksiköhän sitä ei voinut tehdä heti alussa?

Tämän jälkeen käytiin läpi ravilähestymisellä pieni ristikko, jonka edessä oli apupuomi. Viimeisenä vielä diagonaalilla oleva sininen ristikko laukassa. Diagonaalilla laukka ei oikein vaihtunut ja kerran rysäytettiin koko esteen läpi, kun vauhtia oli kenties vähän liikaa, mutta kun pidin loppuun asti kiinni enkä päästänyt Patua ryntäämään siihen esteelle niin hyvin sujui. 

Lopuksi tosiaan hypättiin kaikki tehtävät peräkkäin ratana. Ensin pysty, sitten siirtyminen raviin ja puomi sekä ristikko, sen jälkeen linja ja lopuksi vielä diagonaalilla oleva ristikko. Rata sujui kokonaisuudessaan tosi hyvin, sain avut läpi ja mitään rikkeitä ei tullut. Tuohon rataan sitten lopetettiin, sekä minä että valmentaja oltiin siihen tyytyväisiä.

Tunnin jälkeen laitoin hikiselle Patulle kuivatusloimen ja kylmäsuojat. Se oli edelleen vähän levoton karsinassa, mutta malttoi kuitenkin syödä heiniä. Kuvasin toisen ryhmän tuntia ja sen jälkeen oli evästauko. Samalla katsottiin taas sitä valmentautumissuunnitelmalappua. Tuo lappu oli kyllä tosi kiva idea, siinä piti mm. miettiä tavoitteita omaan ratsastukseen/heppailuun yleensä vuoden ja viiden vuoden päästä, sekä kirjoittaa ylös ajatuksia nykytilanteesta.

Iltapäivällä olikin vuorossa katrillitreeniä. Päätin jättää Patun talliin lepäämään ja ottaa taas sen saman lainaponin joka oli sunnuntaina leikkitunnillakin minulla ratsuna. Oli kyllä tosi kivaa tuokin, vaikka aluksi tuntui aika vaikealta niin lopuksi saatiin homma toimimaan ainakin melkein hyvin! Valitettavasti katrillista ei minulla ole nyt mitään materiaalia. 

Tuon tunnin jälkeen ei ollutkaan enää mitään ohjelmaa, joten pakkailin Patun tavaroita ja odotettiin kyytiä kotiin. Rytty palasi myös nyt kotiin, joten vietiin ensin Rytty ja Patu kotiin ja sen jälkeen haettiin pieni Rulleponi yökyläilemästä takaisin kotiin. 

Kaiken kaikkiaan oli ihan mahtava kurssi, ei voi muuta sanoa! On kyllä niin kivaa kun on juuri itselle sopiva valmentaja ja hevonen, sekä ihan mahtava talliporukka :)

Hiihtolomakurssi, sunnuntai

Nyt on mahtavat kaksi päivää kursseilua takana ja ihan hirveästi uusia eväitä tulevaisuuteen, eihän tässä ehdi edes sisäistää kaikkea!

Sunnuntai alkoi minulla jo ajoissa aamulla. Heräsin seitsemän aikoihin ja kävin lähes heti heittämässä hevosille päiväheinät ja pakkaamassa loput tavarat Patulle mukaan. Molemmat hepat, sekä Rulle että Patu olivat vielä makuulla, kun normaalisti aamutalliin tullaan vasta yhdeksältä.
Vähän puoli yhdeksän jälkeen lastattiin Rulle ja Patu koppiin ja vietiin Rulle yökylään toiselle tallille, kun ei yksin kotonakaan voi olla. Sen jälkeen suunnattiin Patun kanssa tallille, jossa kurssi järjestettiin. Patu oli tosiaan siellä yön, ja käyttäytyi ihan hyvin vaikka vähän hirnuikin kun Rytty asusti eri puolella tallia :|

Kurssi alkoi kymmeneltä, ja ehdittiin hyvin asettua ja purkaa tavaroita autosta pois. Aluksi meille jaettiin valmentautumissuunnitelmalaput. Ratsastin toisessa ryhmmässä, joten ensimmäisen ryhmän tunnin aikana täytin osan lapusta. Ehdin kuitenkin hyvin kuvaamaan ensimmäistä tuntia.

Laitoin Patun kuntoon ja sitten suunnattiin maneesiin. Alkutunnista teimme päädyssä noin 16 metrin voltilla siirtymisiä mm. käynnistä pysähdykseen ja ravista käyntiin. Toisena tehtävänä oli volttikahdeksikko. Patu oli alkutunnin tosi kiva ja rento, ja odotti harvinaisen hyvin apujani. Auttoi paljon kun joka kulmassa ja vähän volteillakin pyysin Patua väistämään sisäpohkeesta ulospäin. Siirryttiin ravaamaan volttikahdeksikotkin. Jossain vaiheessa Patulla tapahtui jokin naksahdus päässä, ettei se ollutkaan enää niin hyvin kuulolla ja karkasi avuilta vähän väliä. Tähän kuitenkin auttoi se, että palattiin pienelle ympyrälle käynnissä ja väistätin jälleen vähän ulospäin. Sain Patun aika hyvin takaisin kuulolle, ja pikku hiljaa väistöstä tehtiin ravisiirtymiä. Vasemmalle oli aika hankalaa saada taivutus läpi sekä vielä sisälapa olemaan pullahtamatta ulos.

Myöhemmin mentímme yksi kerrallaan toiseen päätyyn teekemään laukassa eniten itselle ja hevoselle sopiva tehtävä. Patun kanssa nostettiin käynnistä voltin lopusta laukka, ja laukattiin isolla kaarella. Patu oli ihan ok, ei nyt mitenkään erityisen hyvin ollut kuulolla.

Tunnin lopuksi saatiin vielä valmentajalta positiivista palautetta siitä, että ollaan Patun kanssa menty paljon eteenpäin ja saan sen helpommin jo läpi. Ei vielä helposti, mutta helpommin.

Tunnin jälkeen käytiin valmentautumissuunnitelmia läpi sekä syötiin eväitä. Iltapäivän tuntina olikin leikkitunti, ja menin sen lainaponilla. En Patua viitsinyt ottaa kun oli mennyt jo puolentoista tunnin koulutreenin ja oli sen jäljiltä tosi hikinen vielä, enkä usko että olisin hallinnutkaan sitä kovin hyvin! Oli joka tapauksessa superkiva tunti. Oltiin hippaa, seuraa johtajaa, viestiä, tehtävärataa ja lopuksi maa-meri-taivasta. Oli kyllä hauskaa mennä pujottelua laukkassa ponilla, joka taitaa laukanvaihdot sen verran hyvin että vaihtoi lähes joka kaarteessa laukan itse!

Viestiä, minun joukkueeni voitti molemmat erät vaikka muutettiin välissä vähän jakoja! :D

Patu pääsi iltapäiväksi vielä tarhaamaan, ja se jäi oikein tyytyväisenä sinne syömään heinää vaikka joutuikin olemaan yksin.

Pitkästä aikaa

Minua ihan hävettää näin kamalan epäaktiivinen postaustahti! Aika kuluu niin nopeasti, edellisestä postauksesta on kulunut jo yli kuukausi. No, ehkä se inspiraatio blogiin löytyy taas joskus (tai sitten ei). Joka tapauksessa paljon on ehtinyt tapahtua tässä kuukauden aikana, joten aloitetaan kuulumisten merkeissä.

Patun kanssa ollaan tänä aikana käyty kaksi tai kolme kertaa valmennuksissa. Avotaivutusten kanssa on edelleen ollut paljon ongelmia, mutta vastapainoksi ollaan saatu tosi kivojakin pätkiä. Hyvät pätkät tulee lähinnä ravissa, laukan kanssa on vielä tekemistä että saadaan se oikeasti kunnolla toimimaan.

Olin muutama viikko takaperin eräällä superkivalla tuntiponilla estetunnilla! Oli tosi kiva tunti, vaikka yhden kerran päädyinkin maneesin hiekalle... :D Kyseessä tosiaan aika herkkä poni, joka huomaa kyllä pienetkin virheet. No, opinpahan ainakin sen ettei sitä ponia jätetä yksin esteelle. Nilkka otti vähän osumaa, muttei pahemmin kuitenkaan mitään käynyt. Tekee ihan hyvää minulle hypätä vähän tarkemmillakin poneilla kuin Rullella tai Patulla, jotka käytännössä hyppäävät aina kun vaan ohjaan ne esteelle.

Patun liikuttelut on meinannut jäädä aika vähään, sillä pohjat on ihan järkyttävässä kunnossa nyt. Pellolla ja metsässä on kova hanki ja kenttä sekä tiet on yhtä luistinrataa. Ja vaikka tiet olisikin hyvässä kunnossa, niin Patun kanssa yksin maastoilusta ei oikein tahdo tulla mitään. Kunhan Rytty tulee taas kotiin niin päästään toivon mukaan tekemään edes jotain.

Kenttä oli joskus vielä ihan ratsastuskunnossa

Kevää lähestyminen kyllä piristää mieltä tosi paljon. Matkalla bussipysäkille ei enää tarvitse lamppua. Koulun jälkeen ehtii vielä ratsastamaan. Patun talviturkin pudotuskin on jo hyvässä vauhdissa! Onneksi enää tämä viikko koulussa ja sitten onkin jo hiihtoloma.

Kun saisi tuota mahaa vähän pois...

Maailman kaunein :)

Ensimmäiset hypyt Patulla

Eilen otettiin Patun kanssa meidän ensimmäiset yhteiset hypyt, ja tehtiin se turvallisesti oman valmentajan valvoessa. Matka maneesille oli oikeastaan yhtä tuskaa tuulen ja lumipyryn takia, mutta kaikki oli vaivan arvoista. Eikä maneesissa ollut edes yhtään kylmä.

Alkuverryteltiin itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Patu oli tosi kiva ja rento verkassa, laukkaakin sain hyvin ratsastettua. Aluksi hypättiin pientä ristikkoa, joka oli keskellä kenttää niin että käännyttiin vuorotellen esteen päältä oikealle tai vasemmalle. Lähestyttiin estettä ravissa ja oli toivottavaa, että laukka nousisi esteen päällä. Patu alkoi heti tästäkin esteestä jo vähän kuumumaan, mutta sain sen pidettyä ravissa hyvin. Kun itse en jäänyt suuhun kiinni vaan muistin myödätä kunnolla, niin kaikki meni ihan hyvin. Hetken käveltiin ja sitten siirryttiin suhteutetulle linjalle, jonka pituus oli 16m. Puomeilla siihen tuli 5 askelta, niin aluksi esteilläkin kunnes Patu kuumeni hieman lisää :D Puomeilla kuitenkin tärkeimpänä seikkana oli, että kahdella ensimmäisellä askeleella täytyi pitää kiinni, ja loppua kohden pyrkiä myötäämään. Välillä onnistui hyvin, välillä taas ei niin hyvin. 

Puomit korotettiin pieniksi esteiksi vähitellen. Päädyttiin valmentajan kanssa siihen, että pyrin saamaan linjan väliin neljä askelta viiden sijaan, sillä viisi alkoi käydä vähän ahtaaksi ja olisin joutunut turhaan jarruttelemaan. Tosin yhden kerran vauhtia oli jo sen verran liikaa, että neljäkin meinasi käydä lyhyeksi... :D

Hypättiin pari kertaa linja vielä niin, että toinen osa oli pieni pysty. Lopuksi mentiin myös kerran se linja ehkä noin 40 cm okserilla. Patu oli todella innoissaan, se niin rakastaa hyppäämistä! On kyllä sääli että jänteet rajoittaa jonkun verran hyppäämistä, on Patu kuitenkin sen verran tykki. Ja valmentajankin mukaan korjaa itse paikat hyvin ja on todella tarkka jaloistaan. Onneksi kuitenkin päästään silloin tällöin pieniä esteitä, enkä usko että Patua haittaa niiden matala korkeus. Vauhtia oli ehkä välillä vähän liikaa, mutta pääasia että molemmilla (varsinkin Patulla) oli hauskaa!