Aloitin kisaamisen pienimuotoisesti loppuvuodesta 2011, joten tänä vuonna on jo seitsemäs kisakauteni. Aluksi kisaaminen oli mielestäni tosi jännittävää ja voin usein vähän huonosti kisoja edeltävänä iltana ja kisapäivän aamuna. Jännitys on hiljakseen laantunut ja nykyään en jännitä kisoja juuri ollenkaan, en ainakaan samalla tavalla pelonsekaisesti kuin aloittaessani.
En ole ikinä kilpaillut "tosissaan" kovin tavoitteellisesti, aina ollaan hevosesta riippumatta lähdetty vaan tsekkaamaan, millä tasolla sitä nyt mennään tai vaan hakemaan kokemusta ja kivoja fiiliksiä. Oman talliporukan kanssa kisoissa on aina erityinen tiimihenki, kaikki kannustaa toisiaan. Kummoista menestystä, mainetta ja kunniaa ei ole minulle koskaan tullut, Rullen kanssa koulukisoista napsittiin kyllä ruusukkeita tasaisilla radoilla heC:stä. Ikinä en ole haaveillut korkeammalla kuin 1-tasolla kisaamisesta, kun tätä hommaa olen aina tehnyt vaan omaksi iloksi.
Talven aikana kuitenkin se "oma ilo" tuntui kadonneen ja olin tällä kaudella kisaamassa lähinnä muiden painostuksesta. Siinä ei varmaan ole mitään järkeä, vai onko? Onneksi usein keväisin valon ja lämmön lisääntyessä myös motivaatio kaikkea tekemistä kohtaan kasvaa, ja tällä hetkellä odotan jopa innolla kauden ensimmäisiä kisoja, jotka ovat hieman alle kuukauden päästä. Kunhan päästään kunnolla treenaamisen makuun kentän sulaessa, tuntuu kisaaminenkin taas varmasti ihan kivalta. Mitään paineita en aio kuitenkaan kisaamisesta ottaa. Me ei olla Denisen kanssa mikään kisaratsukko eikä meistä sellaista tule - kisataan pikkuluokkia fiiliksen mukaan.
Viime kauteen mahtui monia kivoja ratoja niin esteillä kuin koulussa, myös muutama ruusuke. Ennen kaikkea jäi itselle hyvä fiilis, ja samaan pyrin tälläkin kaudella. Ei muuta kuin kisoja kohti vaan! Palataan vielä viime kauden kisatunnelmiin kuvien merkeissä.
Lauantaina meillä oli jälleen estevalmennus maneesilla. Nyt tuleekin reilun parin viikon tauko jos en innostu lähtemään itsekseen hyppelemään.
Tänään oli tarkoitus ottaa vähän isompia hyppyjä jumppasarjan päätteeksi ja siinä keskittyä vähän korjaamaan istuntaa. Istunnassa ei loppujen lopuksi kovin suuria virheitä ollut, mä saan miettiä että nousen esteen jälkeen vähän nopeammin pystyyn enkä jää makaamaan kaulalle alastulossa. Lisäksi oli vielä jumppiksen jälkeen diagonaalilinjalla pysty ja sen jälkeen pitkällä sivulla okseri, joita molempia korotettiin loppua kohden.
Denise oli oikein kivalla tuulella. Sileän verkassa se oli ehdottomasti parhaimman tuntuinen mitä pitkään aikaan, varmaankin sen takia kun oon jaksanut nyt kotonakin vähän useammin taivutella käynnissä kunnolla asiat läpi enkä vaan puskaillut. Hypyt lähti sujumaan ihan kivasti, pieniä jännitysmomentteja aiheutti tuulisen sään takia rämisevä maneesi. Yhdestä kulmasta meinattiinkin pari kertaa lähteä aika haipakkaa pakoon. Laukat ei kovin hyvin vaihtunut, mutta muutaman kerran kyllä saatiin nekin onnistumaan. Paikat sopi ihan jees ja Denise pyrki esteelle kivasti, mutta vauhti ei kuitenkaan ollut ihan mahdoton.
Kärsin edelleen pienestä rimakauhusta. Denise leijuu helposti vaikka minkä kokoisten esteiden yli eikä mullakaan varsinaisesti muuta ongelmaa ole kuin pään sisällä. Jotenkin alkaa vaan aina hirvittää kun pitäisi lähestyä vaikka 80 cm pystyä ilman mitään apuestettä sitä ennen! Jumppiksen perässä korkeus ei tunnu niin pahalta, kun paikka osuu varmasti. Ehkä mun rimakauhu hiljalleen tästä helpottaa, vaikka toisaalta mulla ei ole mitään hinkua mennä kisoissakaan enää yli 70cm luokkia niin sen kannalta ei kyllä haittaa vaikka isommat hypyt vähän jännittäisikin.
On kyllä kiva kun ollaan löydetty näin hyvä ja meille sopiva valmentaja esteille. Meidän pitkäaikainen kouluvalmentaja (joka on mua opettanut jo Rullenkin kanssa) on meitä kyllä esteilläkin neuvonut, mutta hän ei ole mikään varsinainen estevalmentaja, joten kattavammin saadaan eväitä esteille tältä valkulta. Kouluvalmentajaksi en edes harkitse ketään muuta kuin tuota omaa.
Vuoden vaihtuminen. Rullen kotinpaluu. Hyppäämisen ilon löytäminen. Lukuisat maastoretket maailman parhaiden ponien kanssa. Motivaation nousua ja laskua ja taas nousua.
Sen ihmeellisempää ei ole blogin hiljaisuuden aikana tapahtunut. Hiljaisuus tulee melko varmasti jatkumaan ainakin vielä toistaiseksi, ehkä kevään tullessa alan postailla ahkerammin tai sitten en.
Pakko kuitenkin hehkuttaa hieman menneitä estevalmennuksia! Tammikuun loppupuolella palattiin hyppytauolta, ei oltu menty edes puomeja lokakuun jälkeen. Ja mä löysin ihan uuden kipinän nyt tähän hommaan. Viime kesänä ja syksynä tuntui, etten nähnyt yhtään paikkoja eikä ollut ollenkaan niin mukavaa kuin pitäisi. Nyt on ollut kuitenkin sairaan kivaa ja tuntunut ajoittain jopa tosi helpolta ja sujuvalta, vaikka Denisellä on vauhtia riittänyt vähän liikaakin. Erityisen ihanaa on aina huomata, miten paljon Denise nauttii hyppäämisestä. Yhden valmennuksen alkuverkoissa tamma heitti parit ilopukitkin! Aivan täysin en voi vielä samastua Denisen innokkuuteen, mutta sitä kohti ollaan menossa.
Noi pyypölkyt esteen alla oli tosi pelottavia, vaikka hypättiin niitä kesälläkin mutta silloin ei ollut puomia päällä!
Jos teitä kiinnostaa reaaliaikaiset kuulumiset, seuratkaa meitä ihmeessä instagramissa @pinjadenise. Tili on yksityinen, mutta hyväksyn kyllä kaikki, joten ei kun mukaan vaan!
Oon aina tykännyt ratsastaa poneilla mielummin kuin pitkäkaulaisilla, isoliikkeisillä hevosilla. Valitettavasti totuus vaan on se, että 172cm pituutta on parikymmentä senttiä liikaa poneilla ratsastukselle. Multa kuitenkin ponikokoinen otus löytyy tallista, jolla vielä ratsastan päivittäin. Mutta onko se niin paha?
En ole kasvanut pituutta enää yli vuoteen, joten ainakaan tilanne ei tästä enää hirveästi pahene jos nyt en liho ihan kauheasti. Satulan kanssa ei onneksi jalka mene paljoamahalinjan alapuolelle, mutta oon koukussa ilman satulaa ratsastukseen näin talvella varsinkin, joten pakko kestää että mulla välillä jalka nousee pohjetta käyttäessä. Vaikka Denise on vaan 145cm eikä mikään kovin vankka rakenteeltaan, se tuntuu kuitenkin paljon isommalta kuin vaikka tuo naapuritallin forestiponi, joka on Deniseä korkeampi mutta kaposempi.
Onneksi en paina paljoa ja mua ei itseä haittaa pituus, joten eiköhän me pärjätä! No mites sitten tämä toinen seikka että mulla loppuu nyt ponivuodet? No jaa, tällä puskailutasolla sillä ei ole juuri merkitystä kun en ole tähänkään mennessä ikinä kisannut poniratsukoille avoimia luokkia.
Kesä 2014 ja viimeiset hetket kun pystyin vielä menemään Rullella aktiivisesti...
Poneissa vaan on sitä jotain! Mulla oli tapana sanoa Rullen jälkeen että mulle ei enää ikinä ponia tule, mutta onneksi Denise kuitenkin päätyi mulle.
Vielä toinen kuva ponista ♥
Ps. Meille kuuluu ihan hyvää, Denise viettää vaihteen vuoksi taas talvilomaa kun missään ei pysty menemään. Vuoden vaihtumista odotellessa, palataan asiaan taas ensi vuonna!
Vitsi että tykkään tästä talvesta! Lumi tuo mukavasti valoisuutta tähän muuten niin pimeään vuodenaikaan, on puhdasta ja kuivaa eikä tämä muutamien asteiden pakkanen haittaa ollenkaan.
Kengätöntä hevosta on myös pohjat suosineet hyvin. Pellolla ja kentällä on ollut oikein hyvä pito, maastossa tiellä on pitänyt vähän etsiskellä tien reunoilta lumisempia kohtia, mutta pystyssä ollaan pysytty. Denise on myös liikkunut oikein hyvin ja mielellään. Tälle tielle taidetaan jäädä siis ainakin talven ajaksi!
Kirjoitin aiemmin syksyllä pienistä ongelmista sileän treeneissä. Ongelmat ovat jatkuneet aina tämän viikon tiistaihin asti, kun päästiin vihdoin valmentajan silmien alle. Useaan kertaan sovitut valmennukset ovat peruuntuneet aina milloin mistäkin syystä. Tällä viikolla vihdoin saatiin valmennus onnistumaan! Kävin tiistaina aamulla tekemässä ruotsin kokeen ja sitten käpsyteltiin maneesille.
Alkuun oli kyllä meno aivan kamalaa molempien osalta. Denise käveli jäykkänä pötkylänä enkä saanut vaikutettua siihen ollenkaan. En vain ole vaatinut siltä lähellekään tarpeeksi - ajatellut vain, että ehkä se vielä joskus myötää ja pehmenee. Valmentajan ohjeilla vaadin oikeasti aktiivisuutta takaa ja otin kontaktia edestä, ja kappas vain kun homma alkoikin heti toimia. Suusta se oli vielä aluksi hieman hitaan oloinen eikä muutenkaan mitenkään vetreä, mutta se nyt on selvää kun ei olla liikuttu kovin säännöllisesti nyt.
Tehtiinkin kunnon jumppaa. Aluksi irrottelevasti väistöä käynnissä ajatellen isoja askeleita. Sen jälkeen tehtiin hieman sulkuja, takaosakäännöksiä ja laukannostoja. Ja voi vitsi mikä ahaa-elämys tuli suluissa! Ei olla oikeasti ikinä aiemmin tehty Denisen kanssa sulkuja kovin onnistuneesti. Nyt kun sain ajatuksesta kunnolla kiinni ja ratsastin sisäpohkeella taivutusta ja käyntiä tarpeeksi, niin johan vain alkoi Denisekin hieman kokoamaan. Kokoaminen ei Denisen liikkeille ja rakenteelle ole mikään ihan helppo juttu, mutta onneksi voimaa ja kokoamisastetta on silläkin varaa vielä vähäsen kasvattaa - vielä ei kokoamisen fiiliksiä saada muuta kuin satunnaisesti käynnissä. Pitäisi vaan hirveästi työstää noita taivutuksia! Takaosakäännnökset meni ihan jees, liikettä vaan siinäkin eteen eikä takaosaa saa päästää karkuun.
Laukka ei ollut mitenkään ihmeellistä, tauko kunnon laukkatyöskentelystä näkyy. Loppuravit tuntui superhyvältä, huomasi miten hyvin Denise oli vetristynyt alun ravailuihin verrattuna ja pohjekin oli harvinasen hyvin läpi.
Vielä parempi fiilis on ollut nyt valmennuksen jälkeisillä koulutreeneillä kotona. Avut on niin hyvin läpi ponilla ja vihdoin saadaan jotain tehtyä kotonakin! Denise on varmasti ollut parempi kuin yhdelläkään kerralla syksyn aikana.
Postausta kuvittaa peltoilukuvat maanantailta, oli ihan superkivaa (varsinkin Denisen mielestä) päästä ekaa kertaa tänä talvena pellolle.
Huhhuh, oli kyllä niin silmiä avaava päivän mittainen kurssi ratsastuspilatesta! Meille tuli Aira Toivola pitämään ensin teoriaa ja mattopilatesta ja myöhemmin päästiin hevosen selkään.
Mattopilates oli älyttömän vaikeaa! Hengitystekniikasta oli tosi hankala saada kiinni ja tuntui että aina kun Aira sanoi "ja sitten hengittäkää sisään" niin hengitin ulos... Tehtiin kaikkia erilaisia juttuja seisten, istuen ja makuullaan. Koko kropassa oli jotenkin hyvä fiilis tämän jälkeen.
Odotin hirveästi että päästään hevosen selkään kokeilemaan samoja juttuja. Denise oli maneesissa hieman pörhäkkänä alkuun kun oli ollut pikkuisen lomaa liikutuksesta, eikä oltu maneesiinkaan päästy pitkään aikaan. Onneksi se siitä sitten rauhoittui nopeasti ettei mun tarvinut hirveesti keskittyä siihen, pysyykö poni hanskassa :D
Poniin ei muutenkaan keskitytty oikeastaan lainkaan, eikä mulla ollut edes ohjia tuntumalla koko tunnin aikana. Denisen takajalkojen liikkeessä huomasi kuitenkin suurimman eron, kun istunta oli kohdillaan. Sain tietää istuvani satulassa liikaa takakaaren päällä ja takanojassa. Musta tuntuikin kauhean etukenoiselta heti ollessani uudessa, oikeassa asennossa. Vanhassa asennossa mulla on kuitenkin painopiste liian takana ja näin häiritsen hevosen liikettä. Kun Aira käski palaamaan vanhaan asentoon, Denisen liike tuntui heti katoavan johonkin. Ja vielä valitan kun se ei käytä takajalkojaan kunnolla, vaikka itse sen kuitenkin aiheutan? Noh, ehkä se siitä.
Aira painotti eniten rintakehää eteen, lantion päälle ja lantiota edestä alle. Koko tunnin jaksoi noita samoja asioita toistella, mikä oli tosi hyvä juttu, että sai asennon pidettyä yllä. Aina vanhaan asentoon palatessa sitä oli tosi hidasta korjata taas uuteen, tuntui että kroppa jumiutui ihan täysin siihen vanhaan. Eikä se ole mikään ihme, onhan tässä samassa asennossa ratsasteltu menemään vuosia! Toivottavasti siihen saadaan muutos.
Tokassa klipissä näkyy muutos parhaiten. Siinä palaan aluksi vanhaan asentoon ja sitten korjaan uuteen.
Ainakin nyt tiedostan mitä pitäisi korjata omassa istunnassa, vaikka en oikein osaa toteuttaa sitä vielä itsenäisesti. Keväällä päästään mahdollisesti uudelleen Airan tunnille jatkamaan tästä mihin jäätiin!
Mietin pitkään mitä ihmettä teen kengityksen suhteen nyt talvikelien saapuessa. Viime talvena tilsakumien kanssa Denise irroitteli kenkiään niin paljon, että se oli pakko laittaa pienempään kenkään irtoilun vähentämiseksi. Ilman tilsakumeja oltaisiin tuskin pärjätty, kun nyt kesäkengillä oli joka ilta sisään tullessa hirveät korkkarit pakkaskeleilläkin (ja Denisellä tulee tilsoja tilsakumien kanssakin).
Aloin sitten miettimään että mitä jos jätettäisiinkin poni kokonaan ilman kenkiä. Sitten ei ainakaan tulisi tilsoja ja kengätön kavio pitääkin ihan hyvin jos ei nyt peilijäitä ole. Denisellä on myös aika huonot etukaviot ja kengättömyys parantaa kavioaineksen laatua ja kasvua, kunhan noi kaviot ei nyt alkaisi heti lohkeilla ja kulua hirveästi. Kengittäjä sanoi, että takakaviot vaikuttaa ihan kovilta ja vahvoilta, mutta noi etuset on mitä on.
Naulanreiät jäi nyt jo tosi alas, ei kauaa mene että ne kasvaa kokonaan pois
Ensituntuma vaikuttaa ainakin hyvältä - Denise liikkui meidän kentällä ihan hyvin kun on lunta päällä. Saa nähdä miten käy sitten kun lumet ilmeisesti sulaa pois ja kentän oma pohja tulee esille. Ponihan on melkoisen herkkä kavioistaan ja varmasti ainakin nyt aluksi arkoo kovemmilla pohjilla.
Jos se tarhailun kestää ilman kenkiä niin voisin sille bootsitkin hommata ja sitten voitaisiin siirtyä kokonaan kengättömyyteen, mikä kiinnostaa mua kyllä ihan hirveesti! Jos ylimääräistä rahaa olisi, niin tietysti hokki- tai nastabootsit olisi talvellakin aika kivat, sekä nyt taas koville pohjille kun lumet sulaa.
