Talven touhuiluja

Vitsi että tykkään tästä talvesta! Lumi tuo mukavasti valoisuutta tähän muuten niin pimeään vuodenaikaan, on puhdasta ja kuivaa eikä tämä muutamien asteiden pakkanen haittaa ollenkaan.

Kengätöntä hevosta on myös pohjat suosineet hyvin. Pellolla ja kentällä on ollut oikein hyvä pito, maastossa tiellä on pitänyt vähän etsiskellä tien reunoilta lumisempia kohtia, mutta pystyssä ollaan pysytty. Denise on myös liikkunut oikein hyvin ja mielellään. Tälle tielle taidetaan jäädä siis ainakin talven ajaksi!

Kirjoitin aiemmin syksyllä pienistä ongelmista sileän treeneissä. Ongelmat ovat jatkuneet aina tämän viikon tiistaihin asti, kun päästiin vihdoin valmentajan silmien alle. Useaan kertaan sovitut valmennukset ovat peruuntuneet aina milloin mistäkin syystä. Tällä viikolla vihdoin saatiin valmennus onnistumaan! Kävin tiistaina aamulla tekemässä ruotsin kokeen ja sitten käpsyteltiin maneesille. 

Alkuun oli kyllä meno aivan kamalaa molempien osalta. Denise käveli jäykkänä pötkylänä enkä saanut vaikutettua siihen ollenkaan. En vain ole vaatinut siltä lähellekään tarpeeksi - ajatellut vain, että ehkä se vielä joskus myötää ja pehmenee. Valmentajan ohjeilla vaadin oikeasti aktiivisuutta takaa ja otin kontaktia edestä, ja kappas vain kun homma alkoikin heti toimia. Suusta se oli vielä aluksi hieman hitaan oloinen eikä muutenkaan mitenkään vetreä, mutta se nyt on selvää kun ei olla liikuttu kovin säännöllisesti nyt.

Tehtiinkin kunnon jumppaa. Aluksi irrottelevasti väistöä käynnissä ajatellen isoja askeleita. Sen jälkeen tehtiin hieman sulkuja, takaosakäännöksiä ja laukannostoja. Ja voi vitsi mikä ahaa-elämys tuli suluissa! Ei olla oikeasti ikinä aiemmin tehty Denisen kanssa sulkuja kovin onnistuneesti. Nyt kun sain ajatuksesta kunnolla kiinni ja ratsastin sisäpohkeella taivutusta ja käyntiä tarpeeksi, niin johan vain alkoi Denisekin hieman kokoamaan. Kokoaminen ei Denisen liikkeille ja rakenteelle ole mikään ihan helppo juttu, mutta onneksi voimaa ja kokoamisastetta on silläkin varaa vielä vähäsen kasvattaa - vielä ei kokoamisen fiiliksiä saada muuta kuin satunnaisesti käynnissä. Pitäisi vaan hirveästi työstää noita taivutuksia! Takaosakäännnökset meni ihan jees, liikettä vaan siinäkin eteen eikä takaosaa saa päästää karkuun. 

Laukka ei ollut mitenkään ihmeellistä, tauko kunnon laukkatyöskentelystä näkyy. Loppuravit tuntui superhyvältä, huomasi miten hyvin Denise oli vetristynyt alun ravailuihin verrattuna ja pohjekin oli harvinasen hyvin läpi. 

Vielä parempi fiilis on ollut nyt valmennuksen jälkeisillä koulutreeneillä kotona. Avut on niin hyvin läpi ponilla ja vihdoin saadaan jotain tehtyä kotonakin! Denise on varmasti ollut parempi kuin yhdelläkään kerralla syksyn aikana. 

Postausta kuvittaa peltoilukuvat maanantailta, oli ihan superkivaa (varsinkin Denisen mielestä) päästä ekaa kertaa tänä talvena pellolle.