Kisoja ja kaviopaiseita

Viime viikonloppuna kisailtiin Denisen kanssa molempina päivinä KJR:n kisoissa. Lauantaina startattiin esteillä 50-60cm ja 70cm ja sunnuntaina koulukisojen merkeissä heC:2 2000.

Lauantaista jäi aika huono fiilis. 50-60cm luokasta tuloksena 4vp ekasta vaiheesta, muuten mentiin puhtaasti mutta Denise oli lähdössä ovelle kesken linjan, joten törmättiin nätisti viereiseen tolppaan :D Vauhdin radan aikana määräsi oikeastaan Denise, mutta ei anneta sen häiritä. Videolta katsottuna tosin sain kuitenkin näköjään aika näppärästi laukan laatua kiskottua pois, vaikka Denise kovasti olikin menossa.

70cm:ssä Denise oli huomattavasti paremmin hallittavissa, mutta kuskilla oli ajatus jossain ihan muualla kuin radassa joten jätin pari estettä välistä ja hyppäsin neljännen esteen jälkeen suoraan kasin.... :D Noita virheitä sattuu aina välillä, enkä sitä jäänyt itkemään vaikka radan jälkeen harmittikin melkoisesti oma moka. Jos sitten seuraavalla kerralla pidetään rata paremmin mielessä!

hurrrjan pelottava este :(

Sunnuntaina oli ihanan aurinkoinen sää, ja onneksi kisat oli ulkokentällä. Tosiaan mentiin jo tutuksi tullut heC:2 2000. Sain Denisen verkassa aika kivaksi, ja tällä kertaa radallakaan ei tilanne ollut ihan niin kaoottinen kuin viime kerralla koulukisoissa. Denise tuntui itse asiassa tosi kivalta, oli rauhallinen ja saatiin asiat suoritettua ihan hyvässä yhteishengessä. Lisäyksiä en uskaltanut pyytää kauheasti laukkarikkojen pelossa, ja peruutus meni jälleen vinoon, mutta rikkeitä ei tullut lainkaan. Tuomarin silmää ei kuitenkaan taidettu miellyttää, kun tulos oli vain 56,136%. Paperissa mainittiin lähes joka kohdassa selän jännittyneisyydestä, pari kertaa korkeasta muodosta ja kerran "pitkänä". Laukkakohdissa sanomista tuli myös laukan pyörimättömyydestä. Kys. tuomarin mielestä siis ilmeisesti helpossa C:ssä pitää arvostella muotoa. No mutta tärkeintä kuitenkin että minulle itselle jäi hyvä fiilis, ja tamma ansaitsikin kyllä paljon rapsutuksia. Denise ei huutanutkaan ihan niin montaa kertaa kuin viimeksi!

Maanantaina sitten Denise liikkui tarhassa vähän epämääräisen näköisesti. Perjantaina kengityksessä ilmeisesti naula oli osunut vähän huonosti ja aiheuttanut paiseen sinne kavioon. Denise ei itse asiassa ihan täysin puhtaalle tuntunut koko aikaa sunnuntainakaan, mutta en silloin sitä sen enempää ajatellut. Arvostelupaperissakin kyllä kertaalleen mainittiin "ravaa varovaisesti". Kengittäjä pääsi onneksi heti maanantai-iltana käymään ja muutama päivä haudottiin, torstaina saatiin paise puhkaistua ja nyt ollaan sitä vielä haudottu. Ensi viikolla päästään toivon mukaan pikku hiljaa palailemaan taas töihin.

Tämä viikko on siis mulla ollut ratsastamaton (onko se edes sana), ja se on oikeastaan tehnyt ihan hyvää omalle pääkopalleni. Meinasi alkaa vähän ahdistaa kisat, valmennukset yms. Nyt tiedän taas paremmin mitä haluan harrastukselta ja mikä on tärkeää. Ja taas sitä osaa arvostaa enemmän ponin terveyttä.

Hevoset- messut 2016

Eilinen päivä kului kokonaan Tampereella ja autossa istuen. Kävin toista kertaa elämässäni Tampereen messuilla.

Ohjelmista seurailin hetken suokkien rotuesittelyä, shirejen rotuesittelyn, vikellyksen ja ponien esteet. Muuten keskityin lähinnä kojujen kiertelyyn. Viime vuoden messuilta en muista oikein mitään, mutta tänä vuonna ei ollut kauheasti mitään mielenkiintoisia ohjelmia. Nuo vikellysjututkin on joka vuosi melko samanlaisia.

Shoppailtavaa oli taas mielestäni tänä vuonna tosi kivasti, harmi vaan kun mulla on vähän matti kukkarossa :D Varsinkin Börjesillä oli tosi laajasti kivoja tuotteita ja hyviä tarjouksia. Ruokailumahdollisuudet oli valitettavasti messuilla vähän huonot, syötiin eräässä pikaruokalassa ja ruoka oli siellä vähän ylihinnoiteltua.

Sain tosi surkeita kuvia varsinkin esteiltä, enkä jaksanut kauheasti kuvatakaan

Tällaisia juttuja ostin Deniselle! BR:n koulusuojat takasiin Ratsukellarilta 35€ (alkup. hinta 63€), korvahuppu Börjesiltä 19,90€ ja kyltti karsinan oveen 5€.

Vuoden ekat hypyt kotikentällä

Mulla on ihan valtava treenimotivaatio! Eilen saatiin huippuhyviä pätkiä koulutreeneissä ja tänään hypyt meni paljon odotettua paremmin.

Eilen koin laukassa ahaa-elämyksen. Olosuhteiden pakosta (jäätikkö alkoi) laukkasin noin 10 metrin voltilla, ja pyysin pitkälle sivulle laukkaa eteen. Kerrankin tamma pyöritti laukkaa takaa Deniseksi tosi hyvin! Tunsin oikein kun se vastasi sisäpohkeen pyyntöön toivotulla tavalla. Sain laukkaa vielä lyhennettyäkin ilman ravirikkoa, ja se jos joku tuntui jo ihan joltain muulta kuin Deniseltä. Tuon fiiliksen saavuttamiseen pitää ehdottomasti pyrkiä jatkossakin.

Sitten tämän päivän hyppyihin! Verkaksi hypättiin innarivälillä puomeja ja ristikkoa, ja muuten keskityttiin kolmen askeleen linjaan.

Denise tuntui alkuun jopa tahmealta enkä saanut hyviä lähestymisiä laukan uupumisen takia. Muutaman toiston jälkeen tammakin pikkuhiljaa tajusi että hei, mehän hypätään ja tuntui tosi hyvältä! Linjan välissä sain antaa vain laukan sujua, tänään Denise ei ollut menossa täysiä niin ei tarvinut juuri jarrutella.

Ehkä me uskaltaudutaan esteradoillekin pian! Denise on varmaan ainoa hevonen, jonka kanssa mua ei esteet jännitä yhtään ja homma on oikeasti kivaa. Eniten esteillä jännittää kiellot, ja Denise ei niitä onneksi harrasta niin ei tarvi hätäillä.

Ponin omistaja eli Milla kävi moikkailemassa meitä keskiviikkona. Milla kävi Denisen kyydissäkin, ja oli kyllä kiva nähdä poni omistajansa ratsastamana. Meno näytti oikein kivalta ja Denise tyytyväiseltä :)

Kiva aloitus kisakaudelle

Lauantaina 12.3 koitti kauden ensimmäiset kisat, ja samalla minun ja Denisen toiset yhteiset kisat. Kisat järjesti uusi kotiseurani, ja kisapaikka oli meille ennestään ihan tuttu. Se toi tiettyä varmuutta kaikkeen toimimiseen kisoissa.

Verryttely tapahtui maneesissa 4-5 ratsukon ryhmissä, ja lisäksi oli mahdollisuus verrytellä maneesin taakse pellolle auratulla alueella. Pellon pohja oli vähän liukas, mutta hokillisella hevosella siinä pystyi menemään käynnin ja ravin läpi ihan ongelmitta. Denise oli superkiva ulkona verkassa! Voi kun saisi joskus samanlaisen fiiliksen radallekin. Ajoittain se jäi vähän jopa pohkeen taakse, mikä ei oikeastaan kyllä häirinnyt sillä se on tuon tapauksen kohdalla ihan positiivistakin. Maneesiverkassa sitten pakka aika lailla levisi, Denise tajusi yhtäkkiä että rakas ihana Rytty ei ollutkaan muiden hevosten mukana ja lähinnä huuteli ja kipitti alta. Ulkona sillä ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa vaikka sitä Ryttyä ei näkynytkään, että en tiedä sitten mikä maneesissa oli niin kamalaa.

Sain homman vielä suunnilleen läjään parin ratsukon aikana ulkona vuoroa odotellessamme, mutta suorituksen alkaessa maneesissa ratsastettavuus katosi kyllä ihan täysin. Deniseä ei pätkän vertaa kiinnostanut mitä minä siellä kyydissä tein, lähinnä se olisi halunnut juosta täysiä ovesta ulos. Vaikka me muuten ollaan kehitytty paljonkin viime syksyn kisoista, niin Denisen läheisriippuvuus on kyllä mennyt moninkerroin pahemmaksi. Asialle olisi pakko tehdä jotain, koska tuo jos joku on todella ärsyttävää. Luulen vähän että Deniselle oli parempi asua isolla tallilla, nyt se on niin kovasti kiintynyt pieneen "laumaansa", että jos hetkeksikin joutuu eroon on se jo maailmanloppu. Varmasti se tuosta helpottaisi jos sen veisi useammin tilanteisiin, jossa on vaan pakko selvitä yksin.

No, takaisin aiheeseen. Pillin viheltäessä pieni hätähousu oli jotenkin hallinnassa, ja ei muu auttanut kuin aloittaa rata. Alkutervehdys oli ihan ok, linja oli melko suora ja numerona 6,5. Keskiympyrät ja täyskaarrot ratsastin huonosti liian pieniksi ja asetus olisi saanut olla selkeämpi, numerot 5-6. Pysähdys L:ssä oli tasan, mutta peruutus vinoon ja liian monta askelta, numero 6. Ensimmäinen temponlisäys laukattiin melko pitkälle kokonaan kun en laukkaa saanut otettua millään alas, siitä huolimatta numero oli 4,5 jota kyllä vähän ihmettelen. Toinen temponlisäys menikin paljon paremmin (ovelle päin), numerona 7,5 ja kommenttina hyvät siirtymiset. Keskikäynti oli vähän hätäistä muutamien hirnahdusten kera, olisin saanut itse rentoutua paremmin liikkeeseen ja käsi myödätä. Ensimmäinen laukannosto oli ihan hyvä, mutta laukka oli todella jännittynyttä ja nelitahtista. Olisin saanut antaa laukan edetä paremmin, tosin ei se laukka pyöri jännittyneenä kuitenkaan vaikka kuinka kovaa menisi. Oikealle laukannosto oli täsmällinen, ympyrällä asetus olisi saanut olla tasaisempi. Laukoista numeroina tasaisesti 6 tai 6,5.  Lopputervehdys meni ihan sujuvasti, numerona 6,5.

Alakerran kommentteina oli vielä "Hevonen kovin jännittynyt, Ryhdikäs perusistunta, Aseta/taivuta huolellisemmin kaarevat urat, ratsasta ympyrät isommiksi". Prosentteja kertyi siis lopulta 61,36% ja jäimme jaetulle 7. sijalle 13 ratsukosta, vaikkakin vain pisteen erolla neljänteen. Tietenkin tärkeintä oli että oma fiilis oli hyvä! Vaikka en saanut lähellekään samaa fiilistä kuin verkassa, saatiin kuitenkin ihan siisti ja melkein rikkeetön rata. On se vaan niin hieno ja kiva tamma ♥

Laittakaa videosta äänet pois jos ette jaksa kuunnella Denisen epätoivoista huutoa... :D

Voihan imppari & leireilyä

Hokkiaikana ottaa aina riskin tarhatessaan hevosia laumassa. Meillä ei onneksi ole koskaan hevoset pahemmin potkineet toisiaan, mutta aina voi tulla jotain pientä kränää ja haavereita sattua.

Näin Deniselle nähtävästi oli käynyt torstai-iltana, ja pientä impparia se oikeaan takaseen kehitti viileästä säästä huolimatta. Tamma kuitenkin liikkui koko ajan puhtaasti, mutta jalka turposi selkeästi ja oli vähän lämmin. Ei siinä muuten olisi niin suurta hätää ollut, mutta meidän oli tarkoitus lähteä heti alkuviikosta leireilemään ja sinne halusin Denisen ehdottomasti olevan käyttökunnossa. Mutta tosiaan kun tamma ei ollut epäpuhdas, niin uskalsin sitä viikonlopun aikana liikutella ja liikkeessä nesteet lähtikin häviämään pikkuhiljaa. Näyttäisi siis siltä, että säikähdyksellä selvittiin! Sen riskin olen valmis ottamaan että noita sattuu - lauma on kuitenkin aina lauma. 

Maanantaina jalka näytti ihan hyvältä, niin uskalsin Denisen ottaa ensimmäiselle koulutunnille, jossa keskityimme lähinnä avotaivutuksiin. Denisen kanssa ei olla oikeastaan pahemmin tehty avoja tai muita taivutuksia, joten ollaan tosi alkutekijöissä vielä noissa hommissa. Taivutukset on kyllä tosi hyvää jumppaa ja auttaa moniin ongelmiin, joten pitäisi ottaa niitä kotitreeneihinkin useammin työn alle.

Oikeaan kierrokseen saatiin käynnissä pari hyvää pätkää, ja yllättäen ravissa homma itse asiassa toimi vielä paljon paremmin. Vasempaan kierrokseen Denisellä keitti vähän yli, kun se pari kertaa säikähti maneesin räystäiltä putoavia jääpuikkoja. Pariin hyvään askeleeseen sitten jätettiin homma, ja ravailin vielä tamman rennoksi. 

Iltapäivällä käytiin pellolla rallittelemassa, ja otin Denisen sinnekin kun arkailen vähän vieraammilla hepoilla baanailua :D

Tamma on tosissaan!

Tiistaina aamusta pulkkailtiin hepoilla, ja toinen tunti oli kouluratatreeniä. Kisoista taisi olla puhettakin jo, mutta mennään reilu viikon päästä kisoissa Helppo C:2 ja mentiin nyt ensimmäistä kertaa rata läpi kokonaisuudessaan, ja vielä valmentajan silmän alla. Deniseä kauhistutti hirveästi ajatus maneesiin yksin jäämisestä, mutta selvittiin kuitenkin rata ihan kunnialla läpi. Tamma oli toki vähän jännittynyt, mikä näkyi liikkeen sipsutuksessa, mutta mitään sen kummempia ongelmia ei ollut. Lisäykset ei kunnolla irtoa ja laukannostot on vähän hitaita, niitä pitää vielä treenata kotona. Loppuradasta Denise malttoi rentoutuakin jo vähän, ja rentouteen pitääkin ehdottomasti pyrkiä kisoissa. 

Keskiviikkona oli vuorossa vielä estetunti. Hypättiin linjoja ja erilaisia kaarevia teitä, lopussa myös paria eri rataa. Meiltä puuttuu taas hyppyrutiinia, kun estevalmennuksia on nyt jäänyt väliin ja kotikentän pohja ei ihan esteisiin sovellu näin talvella, joten meno oli vähän vallattomampaa taas. Laukka pitäisi saada rullaamaan ja pää alemmas, siinä ne suurimmat kompastuskivet ovatkin. Itse tulee kiskottua laukkaa ihan liikaa taakse, kun sen pitäisi kuitenkin edetä mutta vauhdin pysyä maltillisena. Tuonkin itse tajusi vasta videolta katsoessa jälkeen päin, että eihän se laukka oikeasti etene mihinkään. Vauhti kun tuntuu paljon kovemmalta mitä näyttää! Eiköhän se siitä kun päästään taas keväällä hyppäämään enemmän.

Leirillä oli taas ihan hirmuisen kivaa ja tekemistä riitti. On kyllä luksusta että pääsee leirille muulloinkin kuin kesällä!

Fiilistelyä kotikentällä

Denisen selässä olo alkaa tuntua niin kotoisalta jo. Kun viime viikolla tuli ratsasteltua paljon muita vieraampia hevosia, tuntui todella ihanalta palata sen tutun ja turvallisen tamman selkään. Ollaankin päästy onneksi taas säännölliseen liikutusrytmiin takaisin. Ihan liian pitkään on Denise saanut vain lomailla... Onneksi Denisellä ei nouse päähän vapaat laisinkaan, vaan se on ihan samanlainen ratsastaa, oli viikko vapaata välissä tai ei. Pientä jäykkyyttä on toki luonnollisesti aina pidempien vapaiden jälkeen huomattavissa, ja sitä ponin vatsanympäryksen kasvua.

Vinoturpa :D

Denise on tuntunut kerta kaikkiaan tosi hyvältä nyt! Sisäpohkeelle se on ollut vähän hidas, mutta muuten todella kiva. Tahdin säilymisen kanssahan meillä ei ole varsinaisesti enää mitään ongelmia, mitä alussa tuppasi olemaan. Laukkakin on jo paremmassa kondiksessa. Pitäisi itse vaan muistaa pitää ohjat kädessä ja ratsastaa sisäpohkeella laukassakin kunnolla. Tänään onnistuin siinä ihan hyvin, ja laukka tuntui aika kivalta hetkittäin! Deniselle ei laukka ole ihan se kaikista vahvin askellaji, vaan meinaa välillä jäädä nelitahtiseksi.

♥ on se hieno!

Meillä on toiset yhteiset koulukisat maaliskuun puolen välin paikkeilla, ja tällä hetkellä olen oikeastaan ihan luottavaisin mielin lähdössä radalle. Kisat on meille tutussa maneesissa, joka toivon mukaan vähän edesauttaisi rauhoittumista radalla. Ei se kisaaminen ala sujua jos ikinä ei käydä kisoissa, joten toivon mukaan päästäisiin kevään aikana edes muutamissa kisoissa käymään.

Apassionata 2016

Kävin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa Apassionatan. Oli kyllä ehdottomasti koko rahan arvoista. Hevoset oli tosi hienoja ja hyvin koulutettuja. Itse tarinan juonta en oikeastaan seurannut, mutta nimi oli Peilin lumous. Vaikka tuo kesti yhteensä kaksi tuntia, aika kului nopeasti hevosia ihaillen ja kuvia räpsien. Erityisesti ilahdutti katsoa, kuinka mielellään hevoset näytti tekevän työnsä ja pari kertaa näin niille annettavan namiakin. Se on kyllä minulle ihan ykkösasia. 

Mitään loisto-otoksia ei minun kuvaustaidoilla ja -kalustolla syntynyt, ja muistikortiltakin meinasi tila loppua kesken, mutta joitakin ihan hyviä kuvia kyllä sain laitettavaksi näytille. Rakeisiahan nämä on, kun tuossa putkessa ei valovoimaa meinannut tuohon halliin riittää.

Näin myös paikan päällä viimekesäisen leirikaverin, oli niin kiva vaihtaa kuulumisia näin 7 kuukauden jälkeen! Horse Fairissa toivottavasti nähdään taas muutaman leiriläisen kanssa. 

Otin myös pari pätkää videota kun kyllästyin heilahtaviin kuviin, joten nopeasti muokkasin pienen koosteen näytöksestä.