Koko tunti tehtiin suurimmilta osin vain käyntijuttuja. Aluksi haettiin taivutus läpi siirtämällä etuosaa sisälle. Tarkoitus oli siirtyä siitä pikkuhiljaa kohti avotaivutusta, jota me ei tosin Patun kanssa edes tehty koko tunnin aikana. Ensin tehtiin siis pohkeenväistöä ympyrältä, väistättäen takaosaa ulos. Eipä koko hommasta tullut juuri mitään, valmentaja joutui lähes koko ajan tulemaan vierelle korjaamaan. Suurimpina ongelmina minulla oli painon valuminen liikaa sisään ja liian vähäinen tuki ulko-ohjasta. Väistössä (tai ainakin yrityksessä) tuli ilmi myös käden jännittyneisyys, jota en kyllä kotitreeneissä ole huomannut sillä en vaadi Patulta niin paljoa. Sitten kun tulee eteen joku vähän hankalampi asia, menen itse ihan lukkoon, jännitän käden eikä mistään tule mitään. Saatiin me kai jossain vaiheessa pari ristiaskelta, mutta jäi turhauttamaan koko asia koska tunti aika lailla tuhlautui pelkästään ympyrää kävelemiseen. En tiedä opinko siinä oikein mitään.
Lopuksi otettiin ihan vähän ravia, siinä Patu oli ok.
Yksi harvoista ristiaskeleista!
Jostain syystä, kun seuraavana päivänä kokeilin kotikentällä tehdä saman kaltaista tehtävää väistöjä käyttäen, niin onnistui ihan hyvin. En tiedä yhtään mistä se voisi johtua, ehkä Patu oli vertynyt sen verran valmennuksesta (Patuhan on takasistaan usein hiema jäykkä), jännitti maneesia tai sitten itse uskallan tiedostamattani käskeä Patua rohkeammin kotona, yksin ratsastaessani. Valmennuksessa usein tulee vähän hissuteltua. Nyt ollaan muutenkin treenattu paljon väistöjä, koska on se nyt kumma kun yksi valmennus menee ihan pieleen noinkin yksinkertaisen asian takia. Eikä ollut edes eka kerta, kun teen väistöjä Patulla.
Turhauttavinta tässä on se, että yksi viidestä valmennuksesta on ollut oikeasti onnistunut. Loput neljä on mennyt enemmän tai vähemmän huonosti. Aina tehtävät tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeilta. Joko Patu kuumuu liikaa, juoksee koko ajan alta pois tai ei kuuntele yhtään mitään apuja. Välillä pitää mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta nyt tuntuu että mennään aina sinne valmennuksissa. Ikinä ei tule kunnon onnistumisia, aina vaan sellaisia ihan ok -pätkiä. Mutta ehkä se siitä joskus. Yleensä valmennuksissa tulee kaikkein parhaimmat fiilikset, mutta meidän tapauksessa itsenäiset treenit menevät lähes aina paremmin.
Onneksi eilen pääsin yhden supermukavan ponin selkään, ja tänään Patukin yllätti olemalla tosi kiva ratsastaa! Alkuperäisiin suunnitelmiin olisi kuulunut huomiselle maasto Jennan, Patun ja Rullen kanssa, mutta saa nähdä minkä verran on lunta ja onko tiet ihan kivikovia. Oltaisiin varmaan hypättykin pieniä Patulla sunnuntaina, mutta en tiedä tehdäänkö sitäkään, koska huonolla pohjalla ei ainakaan uskalla hypätä. Toivottavasti nyt päästäisiin edes maastoon, sillä olen nyt itse juuri sen tarpeessa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos :)
Poista