Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä

Tämän viikon valmennuksessa tuli ihan huippuhyvä fiilis. Rulle ei ole aikoihin (itse asiassa ei varmaan koskaan) ollut noin hyvä ratsastaa. Varsinkin laukassa, joka on Rullelle varmasti hankalin askellaji. Vielä vuosi sitten en olisi ikinä voinut uskoa, että Rulle pystyisi laukkaamaan ympyrän toisensa jälkeen peräänannossa. Ihan mahtavaa.

tämä kuva on jo vanhempi, sillä valmennuksesta ei ole materiaalia

Tästä kaikesta saamme oikeasti kiittää vain ja ainoastaan meidän valmentajaamme. Hänen tyylinsä opettaa on meille juuri se oikea, eikä tulisi mieleenkään vaihtaaa valmentajaa. Reilun vuoden aikana olen itse oppinut niin paljon, ja Rullekin on kehittynyt hurjasti. Kuka tietää mitä meistä vielä tulee ;)

Siirrymme muuten nyt syksyllä todennäköisesti kisaamaan heB-luokkia. Seuraavat kisat ovat varmaankin 28. päivä tätä kuuta. Kerrankin voin katsoa tulevaisuuteen luottavaisin mielin ja asiat ovat elämässä mallillaan. On tietysti kiva päästä kisaamaan ja huomata, että kehitystä on tapahtunut, mutta ei ne kisat, ruusukkeet ja valmennukset ole minulle tärkeintä. 

meidän tähän mennessä parhaat kisat huhtikuussa