Alamäkeä

Alkuviikosta kaikki oli vielä poikkeuksellisen hyvin. Patun kanssa kehitys tuntui olevan nousussa koko ajan, ja vain nautin sillä ratsastuksesta. Sieltä pilvilinnoista kuitenkin tipahdettiin aika nopeasti, kun torstai-iltana oikea etunen oli normaalia lämpöisempi ja vähän turvonnut. Sama jalka, josta meni hankoside vajaa neljä vuotta sitten.

Äkkiä vaan kylmää jalkaan, samoin perjantaina ja koko viikonlopun useita kertoja. Ei Patu onneksi vaikuta mitenkään kipeältä eikä käynnissä ainakaan onnu yhtään, ravia ei olla katsottu. Toivottavasti siellä ei olisi mitään kovin pahasti rikki, vaikka sekin on tietenkin mahdollista. Nyt vaan toivotaan parasta. Ja kylmäillään.

Ehkä tämä tästä. Oma fiilis on pysynyt yllättävän hyvänä, vaikka välillä epätoivo uhkaa iskeä. Patu jaksaa silti aina piristää. Tärkeää on nyt, että tamma saadaan kuntoon vaikka ikävä selkään on jo kova (varsinkin näitä kuvia katsoessa).

Tuli nyt melko kuvapainoitteinen postaus, kun julkaisemattomia kuvia on kertynyt aika runsaasti pahan päivän varalle. Nyt kun ei ratsatuskuulumisia juuri ole/tule, niin voisin toteuttaa joitakin erikoispostauksia, eli ehdotuksia otetaan vastaan! Tietysti minulla on blogiin intoa juuri silloin, kun Patu saikkuilee... :D