Keväisiä hyppyjä ja muuta

Teki mieli tulla pitkästä aikaa tännekin päivittämään vähän meidän kuulumisia!

Parilla sanalla voisin mainita reilu viikko sitten olleista kotiseuran estekisoista. Aikomuksena oli startata Denisen kanssa pelkästään 70cm luokka. Rata menikin ihan kivasti 1. vaiheen vikalle esteelle asti, kun mä unohdin ihan täysin mikä este piti mennä :D Hylkäys siitä sitten tuli tulokseksi ja ärsyynnyin itse siitä sen verran, että päädyin jälki-ilmoittautumaan seuraavaan 80cm luokkaan. Ei olla ikinä menty Denisen kanssa kisoissa kasikymppiä kun mä oon ite arastellut sitä vielä sen verran, mutta rata menikin tosi hyvin! Tamma oli superhyvä, paljon keskittyneempi vielä kuin mitä se oli aiemmalla radalla. Tuplanolla saatiin ja sinivalkoinen ruusukekin, vaikka luokassa oli vaan kaksi osallistujaa ja silloin ei käsittääkseni sääntöjen mukaan pitäisi edes jakaa palkintoja.

Tää on mun mielestä ihan täydellinen kuva ainakin maneesikuvaksi!

Helatorstaina 25.5. olisi tiedossa seuraavat estekisat, jotka pidetään sään salliessa isolla ulkokentällä. Me ei olla Denisen kanssa hirveästi isolla kentällä hypätty, aina vaan maneesissa tai meidän pienehköllä kentällä. Lähdettiin sitten lauantaina estevalmentajamme kanssa tuolle kyseiselle ulkokentälle treenaamaan. Isolla kentällä on kuitenkin tosi erilaista hypätä kuin pienemmällä - laukka on isompaa jo ihan huomaamatta, ja se voi tehdä hypyistä helposti vähän laakoja.

Katsottiin alkuun kaikki esteet läpi. Denise meni heti yli kaikista vähän erikoisemmistakin, mitä nyt vähän piti mulkoilla ja tehdä hassuja hyppyjä. Denisehän on kyllä elämänsä aikana nähnyt vaikka mitä erikoisesteitä mutta se on nyt alkanut kyttäämään joitain ihan perus lankkuja ja pölkkyjäkin :D Kun kaikki esteet oli ok, hypättiin vähän pidempiäkin ratoja. Hyvää treeniä ainakin mun päälle että jos vaikka muistaisi ne radat kisoissakin...
   Denise oli ihan jees! Vähän turhan kivaa sillä oli ja kiidettiinkin melkoista kyytiä aina välillä. Hypyissä oli kuitenkin selkeä ponnistus ja jalat nousi helposti että vauhti ei sinänsä aiheuttanut suurempia ongelmia, vaikka hallinnan tunne kuskilla voisikin olla ihan kiva.

Voisin vihdoin ilmoittaa, että oon selättänyt pahimman rimakauhun! Lopussa rata oli jotain 80cm tai ylikin ja esteet tuntui aika pieniltä! En tiedä tekeekö toi iso kenttäkin sen että esteet vaikuttaa pienemmiltä? Olen kuitenkin superiloinen että pystyn nyt luottamaan itseeni ja Deniseen myös vähän korkeammilla esteillä. Eihän noikaan tosiaan mitään isoja ole, mutta pari kuukautta sitten heti kun esteet nousi yli 70cm alkoi hirvittää. 80cm tasolle mä vähän niin kuin halusin Denisen kanssa päästä ja nyt ollaan se saavutettu. Tuskin tämän isompaa enää tullaan mamman kanssa menemään, on sillä kuitenkin sen verran ikää ja kilometrejä takana. Vaikka sitä ei kyllä ihan heti huomaisi, on se niin innoissaan aina vaan esteillä :)

Lyhyesti vielä missä mennään sileän puolella. Päädyttiin valmentajan kanssa alkukeväästä siihen, että tehdään Deniseä vähän "alusta". Talven aikana ei menty juuri ollenkaan koulua jonka takia se oli erityisen huono. Muutenkin halusin tehdä siitä nyt oikeasti kunnolla hyvän, ja ainoa tie siihen oli aloittaa käynnistä. Hidas tie on kuitenkin nopein jos haluaa oikeasti hyvää jälkeä. Tällä hetkellä keskitytään käynti-ravi siirtymisiin ja laukkaa en vielä työstä oikeastaan ollenkaan. Maastossa tietysti laukataan ja välillä kentälläkin muistutellaan vähän kun hyppyjä ajatellen laukka on kiva kuitenkin olla olemassa :D Valitettavasti ei olla vieläkään saatu sovittua kouluvalmennuksia kovin useasti, mutta muutaman kerran on saatu aikataulut sopimaan ja valmentajan kotiläksyillä oon itsekin saanut homman edistymään tosi hyvin. Kesällä meillä pitäisi olla joka viikko vakituinen kouluvalmennus ja oon siitä tosi innoissani kun talvikausi on mennyt pitkälti itsenäisesti.

En malta edes odottaa kuinka hieno Denisestä kesän aikana tuleekaan! Se on ollut tosi huonossa lihaskunnossa nyt talvella ja keväällä, etenkin kaula on niin hirveän näköinen että tekee pahaa katella. Avasin silmäni vähän liian myöhään, kun valmentajanikin asiasta mainitsi. Koko talven erittäin kevyt ja epäsäännöllinen liikunta ja liian vähän valkuaista ruuasta aiheuttivat ponin kuihtumisen. Nyt kuitenkin asia on hoidossa ja viimeistään laitumen alkaessa kunnolla vihertää alkaa Denise varmasti näyttää tosi hyvältä taas. 

Semmoista meille kuuluu! Mulla on enää tämä viikko "normaalia" koulua ja sitten koeviikko ja muuta turhaa. Lukion ensimmäinen vuosi alkais olla sit käyty. En lupaa kesällä postailla ahkerammin, mutta jos mieli tekee niin varmasti tännekin päivittelen kuulumisia. Palataan!

Kisaaminen - kyllä vai ei?

Aloitin kisaamisen pienimuotoisesti loppuvuodesta 2011, joten tänä vuonna on jo seitsemäs kisakauteni. Aluksi kisaaminen oli mielestäni tosi jännittävää ja voin usein vähän huonosti kisoja edeltävänä iltana ja kisapäivän aamuna. Jännitys on hiljakseen laantunut ja nykyään en jännitä kisoja juuri ollenkaan, en ainakaan samalla tavalla pelonsekaisesti kuin aloittaessani.

En ole ikinä kilpaillut "tosissaan" kovin tavoitteellisesti, aina ollaan hevosesta riippumatta lähdetty vaan tsekkaamaan, millä tasolla sitä nyt mennään tai vaan hakemaan kokemusta ja kivoja fiiliksiä. Oman talliporukan kanssa kisoissa on aina erityinen tiimihenki, kaikki kannustaa toisiaan. Kummoista menestystä, mainetta ja kunniaa ei ole minulle koskaan tullut, Rullen kanssa koulukisoista napsittiin kyllä ruusukkeita tasaisilla radoilla heC:stä. Ikinä en ole haaveillut korkeammalla kuin 1-tasolla kisaamisesta, kun tätä hommaa olen aina tehnyt vaan omaksi iloksi.

Talven aikana kuitenkin se "oma ilo" tuntui kadonneen ja olin tällä kaudella kisaamassa lähinnä muiden painostuksesta. Siinä ei varmaan ole mitään järkeä, vai onko? Onneksi usein keväisin valon ja lämmön lisääntyessä myös motivaatio kaikkea tekemistä kohtaan kasvaa, ja tällä hetkellä odotan jopa innolla kauden ensimmäisiä kisoja, jotka ovat hieman alle kuukauden päästä. Kunhan päästään kunnolla treenaamisen makuun kentän sulaessa, tuntuu kisaaminenkin taas varmasti ihan kivalta. Mitään paineita en aio kuitenkaan kisaamisesta ottaa. Me ei olla Denisen kanssa mikään kisaratsukko eikä meistä sellaista tule - kisataan pikkuluokkia fiiliksen mukaan.

Viime kauteen mahtui monia kivoja ratoja niin esteillä kuin koulussa, myös muutama ruusuke. Ennen kaikkea jäi itselle hyvä fiilis, ja samaan pyrin tälläkin kaudella. Ei muuta kuin kisoja kohti vaan! Palataan vielä viime kauden kisatunnelmiin kuvien merkeissä.

Video- ja kuvamateriaalia estevalmennuksesta

Lauantaina meillä oli jälleen estevalmennus maneesilla. Nyt tuleekin reilun parin viikon tauko jos en innostu lähtemään itsekseen hyppelemään.

Tänään oli tarkoitus ottaa vähän isompia hyppyjä jumppasarjan päätteeksi ja siinä keskittyä vähän korjaamaan istuntaa. Istunnassa ei loppujen lopuksi kovin suuria virheitä ollut, mä saan miettiä että nousen esteen jälkeen vähän nopeammin pystyyn enkä jää makaamaan kaulalle alastulossa. Lisäksi oli vielä jumppiksen jälkeen diagonaalilinjalla pysty ja sen jälkeen pitkällä sivulla okseri, joita molempia korotettiin loppua kohden.

Denise oli oikein kivalla tuulella. Sileän verkassa se oli ehdottomasti parhaimman tuntuinen mitä pitkään aikaan, varmaankin sen takia kun oon jaksanut nyt kotonakin vähän useammin taivutella käynnissä kunnolla asiat läpi enkä vaan puskaillut. Hypyt lähti sujumaan ihan kivasti, pieniä jännitysmomentteja aiheutti tuulisen sään takia rämisevä maneesi. Yhdestä kulmasta meinattiinkin pari kertaa lähteä aika haipakkaa pakoon. Laukat ei kovin hyvin vaihtunut, mutta muutaman kerran kyllä saatiin nekin onnistumaan. Paikat sopi ihan jees ja Denise pyrki esteelle kivasti, mutta vauhti ei kuitenkaan ollut ihan mahdoton.

Kärsin edelleen pienestä rimakauhusta. Denise leijuu helposti vaikka minkä kokoisten esteiden yli eikä mullakaan varsinaisesti muuta ongelmaa ole kuin pään sisällä. Jotenkin alkaa vaan aina hirvittää kun pitäisi lähestyä vaikka 80 cm pystyä ilman mitään apuestettä sitä ennen! Jumppiksen perässä korkeus ei tunnu niin pahalta, kun paikka osuu varmasti. Ehkä mun rimakauhu hiljalleen tästä helpottaa, vaikka toisaalta mulla ei ole mitään hinkua mennä kisoissakaan enää yli 70cm luokkia niin sen kannalta ei kyllä haittaa vaikka isommat hypyt vähän jännittäisikin.

On kyllä kiva kun ollaan löydetty näin hyvä ja meille sopiva valmentaja esteille. Meidän pitkäaikainen kouluvalmentaja (joka on mua opettanut jo Rullenkin kanssa) on meitä kyllä esteilläkin neuvonut, mutta hän ei ole mikään varsinainen estevalmentaja, joten kattavammin saadaan eväitä esteille tältä valkulta. Kouluvalmentajaksi en edes harkitse ketään muuta kuin tuota omaa.

On mulla vaan niin huippu poni!

Elämää

Vuoden vaihtuminen. Rullen kotinpaluu. Hyppäämisen ilon löytäminen. Lukuisat maastoretket maailman parhaiden ponien kanssa. Motivaation nousua ja laskua ja taas nousua.

Sen ihmeellisempää ei ole blogin hiljaisuuden aikana tapahtunut. Hiljaisuus tulee melko varmasti  jatkumaan ainakin vielä toistaiseksi, ehkä kevään tullessa alan postailla ahkerammin tai sitten en.

Pakko kuitenkin hehkuttaa hieman menneitä estevalmennuksia! Tammikuun loppupuolella palattiin hyppytauolta, ei oltu menty edes puomeja lokakuun jälkeen. Ja mä löysin ihan uuden kipinän nyt tähän hommaan. Viime kesänä ja syksynä tuntui, etten nähnyt yhtään paikkoja eikä ollut ollenkaan niin mukavaa kuin pitäisi. Nyt on ollut kuitenkin sairaan kivaa ja tuntunut ajoittain jopa tosi helpolta ja sujuvalta, vaikka Denisellä on vauhtia riittänyt vähän liikaakin. Erityisen ihanaa on aina huomata, miten paljon Denise nauttii hyppäämisestä. Yhden valmennuksen alkuverkoissa tamma heitti parit ilopukitkin! Aivan täysin en voi vielä samastua Denisen innokkuuteen, mutta sitä kohti ollaan menossa.

Noi pyypölkyt esteen alla oli tosi pelottavia, vaikka hypättiin niitä kesälläkin mutta silloin ei ollut puomia päällä!

Jos teitä kiinnostaa reaaliaikaiset kuulumiset, seuratkaa meitä ihmeessä instagramissa @pinjadenise. Tili on yksityinen, mutta hyväksyn kyllä kaikki, joten ei kun mukaan vaan!

Yli-ikäinen ja ylipituinen poniratsastaja?

Allekirjoittanut tunnistaa itsensä otsikosta.

Oon aina tykännyt ratsastaa poneilla mielummin kuin pitkäkaulaisilla, isoliikkeisillä hevosilla. Valitettavasti totuus vaan on se, että 172cm pituutta on parikymmentä senttiä liikaa poneilla ratsastukselle. Multa kuitenkin ponikokoinen otus löytyy tallista, jolla vielä ratsastan päivittäin. Mutta onko se niin paha?

En ole kasvanut pituutta enää yli vuoteen, joten ainakaan tilanne ei tästä enää hirveästi pahene jos nyt en liho ihan kauheasti. Satulan kanssa ei onneksi jalka mene paljoamahalinjan alapuolelle, mutta oon koukussa ilman satulaa ratsastukseen näin talvella varsinkin, joten pakko kestää että mulla välillä jalka nousee pohjetta käyttäessä. Vaikka Denise on vaan 145cm eikä mikään kovin vankka rakenteeltaan, se tuntuu kuitenkin paljon isommalta kuin vaikka tuo naapuritallin forestiponi, joka on Deniseä korkeampi mutta kaposempi.

Onneksi en paina paljoa ja mua ei itseä haittaa pituus, joten eiköhän me pärjätä! No mites sitten tämä toinen seikka että mulla loppuu nyt ponivuodet? No jaa, tällä puskailutasolla sillä ei ole juuri merkitystä kun en ole tähänkään mennessä ikinä kisannut poniratsukoille avoimia luokkia. 

Kesä 2014 ja viimeiset hetket kun pystyin vielä menemään Rullella aktiivisesti...

Poneissa vaan on sitä jotain! Mulla oli tapana sanoa Rullen jälkeen että mulle ei enää ikinä ponia tule, mutta onneksi Denise kuitenkin päätyi mulle.

Vielä toinen kuva ponista ♥

Ps. Meille kuuluu ihan hyvää, Denise viettää vaihteen vuoksi taas talvilomaa kun missään ei pysty menemään. Vuoden vaihtumista odotellessa, palataan asiaan taas ensi vuonna!

Talven touhuiluja

Vitsi että tykkään tästä talvesta! Lumi tuo mukavasti valoisuutta tähän muuten niin pimeään vuodenaikaan, on puhdasta ja kuivaa eikä tämä muutamien asteiden pakkanen haittaa ollenkaan.

Kengätöntä hevosta on myös pohjat suosineet hyvin. Pellolla ja kentällä on ollut oikein hyvä pito, maastossa tiellä on pitänyt vähän etsiskellä tien reunoilta lumisempia kohtia, mutta pystyssä ollaan pysytty. Denise on myös liikkunut oikein hyvin ja mielellään. Tälle tielle taidetaan jäädä siis ainakin talven ajaksi!

Kirjoitin aiemmin syksyllä pienistä ongelmista sileän treeneissä. Ongelmat ovat jatkuneet aina tämän viikon tiistaihin asti, kun päästiin vihdoin valmentajan silmien alle. Useaan kertaan sovitut valmennukset ovat peruuntuneet aina milloin mistäkin syystä. Tällä viikolla vihdoin saatiin valmennus onnistumaan! Kävin tiistaina aamulla tekemässä ruotsin kokeen ja sitten käpsyteltiin maneesille. 

Alkuun oli kyllä meno aivan kamalaa molempien osalta. Denise käveli jäykkänä pötkylänä enkä saanut vaikutettua siihen ollenkaan. En vain ole vaatinut siltä lähellekään tarpeeksi - ajatellut vain, että ehkä se vielä joskus myötää ja pehmenee. Valmentajan ohjeilla vaadin oikeasti aktiivisuutta takaa ja otin kontaktia edestä, ja kappas vain kun homma alkoikin heti toimia. Suusta se oli vielä aluksi hieman hitaan oloinen eikä muutenkaan mitenkään vetreä, mutta se nyt on selvää kun ei olla liikuttu kovin säännöllisesti nyt.

Tehtiinkin kunnon jumppaa. Aluksi irrottelevasti väistöä käynnissä ajatellen isoja askeleita. Sen jälkeen tehtiin hieman sulkuja, takaosakäännöksiä ja laukannostoja. Ja voi vitsi mikä ahaa-elämys tuli suluissa! Ei olla oikeasti ikinä aiemmin tehty Denisen kanssa sulkuja kovin onnistuneesti. Nyt kun sain ajatuksesta kunnolla kiinni ja ratsastin sisäpohkeella taivutusta ja käyntiä tarpeeksi, niin johan vain alkoi Denisekin hieman kokoamaan. Kokoaminen ei Denisen liikkeille ja rakenteelle ole mikään ihan helppo juttu, mutta onneksi voimaa ja kokoamisastetta on silläkin varaa vielä vähäsen kasvattaa - vielä ei kokoamisen fiiliksiä saada muuta kuin satunnaisesti käynnissä. Pitäisi vaan hirveästi työstää noita taivutuksia! Takaosakäännnökset meni ihan jees, liikettä vaan siinäkin eteen eikä takaosaa saa päästää karkuun. 

Laukka ei ollut mitenkään ihmeellistä, tauko kunnon laukkatyöskentelystä näkyy. Loppuravit tuntui superhyvältä, huomasi miten hyvin Denise oli vetristynyt alun ravailuihin verrattuna ja pohjekin oli harvinasen hyvin läpi. 

Vielä parempi fiilis on ollut nyt valmennuksen jälkeisillä koulutreeneillä kotona. Avut on niin hyvin läpi ponilla ja vihdoin saadaan jotain tehtyä kotonakin! Denise on varmasti ollut parempi kuin yhdelläkään kerralla syksyn aikana. 

Postausta kuvittaa peltoilukuvat maanantailta, oli ihan superkivaa (varsinkin Denisen mielestä) päästä ekaa kertaa tänä talvena pellolle. 

Ratsastuspilates 19.11.2016

Huhhuh, oli kyllä niin silmiä avaava päivän mittainen kurssi ratsastuspilatesta! Meille tuli Aira Toivola pitämään ensin teoriaa ja mattopilatesta ja myöhemmin päästiin hevosen selkään.

Mattopilates oli älyttömän vaikeaa! Hengitystekniikasta oli tosi hankala saada kiinni ja tuntui että aina kun Aira sanoi "ja sitten hengittäkää sisään" niin hengitin ulos... Tehtiin kaikkia erilaisia juttuja seisten, istuen ja makuullaan. Koko kropassa oli jotenkin hyvä fiilis tämän jälkeen.

Odotin hirveästi että päästään hevosen selkään kokeilemaan samoja juttuja. Denise oli maneesissa hieman pörhäkkänä alkuun kun oli ollut pikkuisen lomaa liikutuksesta, eikä oltu maneesiinkaan päästy pitkään aikaan. Onneksi se siitä sitten rauhoittui nopeasti ettei mun tarvinut hirveesti keskittyä siihen, pysyykö poni hanskassa :D

Poniin ei muutenkaan keskitytty oikeastaan lainkaan, eikä mulla ollut edes ohjia tuntumalla koko tunnin aikana. Denisen takajalkojen liikkeessä huomasi kuitenkin suurimman eron, kun istunta oli kohdillaan. Sain tietää istuvani satulassa liikaa takakaaren päällä ja takanojassa. Musta tuntuikin kauhean etukenoiselta heti ollessani uudessa, oikeassa asennossa. Vanhassa asennossa mulla on kuitenkin painopiste liian takana ja näin häiritsen hevosen liikettä. Kun Aira käski palaamaan vanhaan asentoon, Denisen liike tuntui heti katoavan johonkin. Ja vielä valitan kun se ei käytä takajalkojaan kunnolla, vaikka itse sen kuitenkin aiheutan? Noh, ehkä se siitä.

Aira painotti eniten rintakehää eteen, lantion päälle ja lantiota edestä alle. Koko tunnin jaksoi noita samoja asioita toistella, mikä oli tosi hyvä juttu, että sai asennon pidettyä yllä. Aina vanhaan asentoon palatessa sitä oli tosi hidasta korjata taas uuteen, tuntui että kroppa jumiutui ihan täysin siihen vanhaan. Eikä se ole mikään ihme, onhan tässä samassa asennossa ratsasteltu menemään vuosia! Toivottavasti siihen saadaan muutos.

 Tokassa klipissä näkyy muutos parhaiten. Siinä palaan aluksi vanhaan asentoon ja sitten korjaan uuteen.

Ainakin nyt tiedostan mitä pitäisi korjata omassa istunnassa, vaikka en oikein osaa toteuttaa sitä vielä itsenäisesti. Keväällä päästään mahdollisesti uudelleen Airan tunnille jatkamaan tästä mihin jäätiin!